Helpotus sähköpulaan ja sähkön hintaan
Viimeisinä kuukausina on tapahtunut se, mistä energia-ala on varoittanut poliitikkoja jo vuosien ajan.
Eurooppa ja Suomi tekivät itsestään riippuvaisen satunnaisesti saatavilla olevasta tuulivoimasta. Sen tarvitsema säätövoima haluttiin mieluummin ostaa tyrannilta fossiilienergiana kuin tuottaa kotimaassa uusiutuvista lähteistä.
Suomen tapaus on kaasun osalta helpompi kuin muun Euroopan, mutta tuulivoiman vaatiman säätövoiman osalta Suomi on toiminut jopa varomattomammin kuin toiset.
Tuulivoiman kapasiteetti kasvaa, mutta odoteltaessa OL3-voimalaa verkkoon, on sitä vastaava tehomäärä polttamalla tuotettua CHP-sähköntuotantoa purettu.
Olen kuullut poliitikoilta monenlaisia satuja ja salaliittoteorioita, mistä sähkön korkea hinta johtuu.
Yksinkertainen totuus kuitenkin on, että se johtuu sähköpulasta, jonka aiheuttaa tuotannon vajavaisuus ja tuotantorakenteen muutos. Ja juuri näistä ala on varoittanut, mutta poliittinen päätöksenteko on kiihdyttänyt väärää suuntaa.
Nyt meillä on liikaa tuotantoa silloin kun emme tarvitse paljon sähköä ja sen hinta on alhainen. Ja vastaavasti meillä on liian vähän tuotantoa silloin kun tarvitsemme paljon sähköä ja sen hinta on armoton.
Suomessa sähkön huipputehotarve on tammi-helmikuun tyyninä pakkaspäivinä, arkipäivinä kun kaikki yhteiskunnan toiminnot ovat käynnissä, ollut viime vuosina noin 15 000 MW, josta olemme itse tuottaneet noin 9000. Lopusta tarpeesta noin 2/3 on tullut Norjasta ja Ruotsista, noin 1/3 Venäjältä.
Nyt Venäjän tuontia ei ole ja Ruotsin ja Norjan sähköä virtaa uusia kaapeleita pitkin korkeamman hinnan alueelle Manner-Eurooppaan ja Brittein saarille.
Tämä olisi varma keino sähkön hintojen pysyvään maltillistumiseen, ja samalla turvattaisiin yhteiskuntamme toimintavarmuutta.
Tuulivoimakapasiteettia on Suomessa nyt noin 4000MW. Tyynellä pakkassäällä tuotantoa saadaan tästä irti 200–300 MW eli 5–6% kapasiteetista.
Eli jos ratkaisemme Suomen sähköpulan kaikissa tilanteissa tuulivoiman avulla, pitää maahan rakentaa 60 000 uutta 5MW:n tuulimyllyä. Se olisi tietenkin totaalinen luontotuho, minkä ohella sähkön siirtomaksut nousisivat sietämättömiksi ja sähköverkko olisi jatkuvassa hajoamisvaarassa.
Tuulivoimalle pitää päinvastoin asettaa poliittisessa päätöksenteossa kansallinen enimmäistavoitetaso, millä varmistetaan energiajärjestelmän kestävyys sekä luonto- ja maisema-arvot.
Sen lisäksi tuulivoimantuottajille on asetettava investointivelvoite, jossa tuulivoimainvestoinnin ehtona on riittävä samanaikainen investointi varmasti saatavilla olevan sähkön tuotantoon.
Sähkön hinnat kyllä laskevat, kun saamme OL3:n toimintaan, ja teemme seuraavan lisätoimenpiteen.
Kannustetaan energia-ala ja teollisuus investoimaan uuteen CHP-tuotantoon yhteensä noin 1000 MW verran.
Jokaiseen maakuntaan kaukolämmön tuotannon ja metsä- ja puutuoteteollisuuden yhteyteen muutama kapasiteetiltaan 10–30 MW:n sähköpää, ja näin tuotetulle sähkölle maltillinen takuuhinta seuraavan 15 vuoden ajaksi.
Jos päätös tehdään nyt, näistä voimaloista ensimmäiset käynnistyvät talveksi 2024–25. Jos päätös tehdään hallitusohjelmassa, tätä voimaa saadaan käyttöön talveksi 2025–26.
Tämä olisi varma keino sähkön hintojen pysyvään maltillistumiseen, ja samalla turvattaisiin yhteiskuntamme toimintavarmuutta.
Luulisi, että tästä ideasta olisi apua Suomen Keskustallekin.