Vaalien jälkeen

Pakina

Valkenee jo toinen aamu vaalien jälkeen. Arki ja elämä jatkuvat, kävi ehdokkaalle henkilökohtaisesti kuinka hyvänsä.

Vaaleissahan on se ikävä puoli, että kaikki ehdokkaat eivätvoi tulla valituiksi.

Valitsematta jäänyt saattaa olla alakuloinen, masentunut. Syyttää turhaan itseään, ehkä rypee itsesäälissä, mikä minussa on vikana.

Kuule, ei sinussa mitään vikaa ole, äänet eivät nyt vain valtuustopaikkaan riittäneet.

Kismitystä lisää, jos joku vähemmän ääniä saanut on toisessa puolueessa mennyt läpi, kiitos vertailulukuihin perustuvan vaalijärjestelmämme.

Herkimmät altistuvat kiusaamiselle, kyllä joku letkauttaa että mitäs senaattori. Letkauttaja on se, josta ei itsestään ole ollut ehdolle yhteisten asioiden hoitajaksi.

Kun aikaa menee, kirkastuvat ehdokkuuden hyvät puolet. Tuli perehdyttyä asioihin, tuli käytyä avartavia keskusteluja. Oma aatepohja vahvistui. Jokainen ääni oli tärkeä.

Istuin kahvilla Haminan keskustalaisen vaalituvalla ennakkoäänestyksen ollessa vielä käynnissä.

Pöydällinen ehdokkaita, aktiiveja ja kansanedustaja ja kaikkien kunnioittama kunnallisneuvos, joka noin yhdeksänkymppisenä on vielä terävä kuin partaveitsi. Valtava kokemus ja näkemys ja tietämys.

Kysyin kerran kaupassa saman kylän entiseltä bussinkuljettajalta ja vaimoltaan, että olikos se niin, että te olette olleet naimisissa jo 50 vuotta.

Ei se niin ollut, vaan 70 vuotta. Mitähän sikäläisessä vedessä oikein on?

Niin, sellaisessa vaalituvassa se me-henki kohisten kasvaa.

Porukalla pohditaan, ei sitä kuinka saataisiin mahdollisimman suuri äänisaalis, vaan sitä kuinka hoidettaisiin oman kunnan asioita parhain päin.

Kaikissa vaalimainoksissa sanotaan kuinka asioiden pitäisi olla. Aika pieni joukko sanoo kuinka se tehtäisiin.

Vaikka ei olisikaan tullut valituksi valtuustoon, on tekemistä paljon, lautakunnissa ja ihan vaan siellä kuuluisalla kentällä.

Eikä olisi pahaksi, jos pikkuhiljaa heräisi henkilökohtainen revanssihenki, vaalejahan tulee vastakin.

Valtuustosta jäänyt tai valtuustosta pudonnut ei ole huono eikä epäonnistunut ihminen, vaan kansalainen joka on tehnyt parhaansa ja pyrkinyt vaikuttamaan yhteisiin asioihin, yhteiseksi hyväksi.

Niin paljon vahingoniloisten naureskelijoiden ja torien kulmilla kaikesta valittavien yläpuolella.

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen