Siltarumpuja hyvinkin

Pasilan studioihin kokoontuu viisaita, jotka pyrkivät muokkaamaan vaalikarjan mielipiteitä.

Kovasti helsinkiläistä muotia on painaa kepua aina kun siihen mahdollisuus tarjotaan. Ja kylläpä tarjotaankin!

Jälkiviisaissa (olen joskus tuurannut Ritva Santavuorta) toki puhutaan hieman virne suupielessä, mutta kaikki eivät ymmärrä ironiaa tai satiiria. Niinpä ainakin itsensä arvostama keskustelija sanoi että keskustan politiikka on siltarumpusuhmurointia.

Tätä mielikuvaa on kaupattu vuosikymmeniä. Yksi Pekkarinen on kuulemma ollut oikein erikoistunut siltarumpuihin. Pääkaupunkiseudun asukas ostaa mielikuvan, miksei ostaisi, ostivathan demareilta vappusatasenkin.

Saanen muistuttaa mikä on kansanedustajan toimenkuva. Hän edustaa kansaa, äänestäjiään.

Toki täytyy olla vahva näkemys suurista kokonaisuuksista, toki täytyy ajaa koko kansakunnanasiaa. Kuten edellä mainittu Pekkarinenkin on tehnyt.

Mutta sitten on se toinen puoli. Oman alueensa valtuuttamana oman alueensa asioiden ajaminen. Kyse ei tietenkään ole yksittäisistä siltarummuista, hyvänen aika, vaan alueellisista hankkeista.

Kun kaakon kansanedustajat ajavat väylähankkeita yli puoluerajojen, sitä ei mainita siltarumpupolitiikaksi, vaan nimenomaan oman alueen edun ajamiseksi. Sitäkin varten kansa on valtakirjan antanut.

Ajatus on yksinkertainen. Äänestetään tuo eduskuntaan, hän on pystyvä henkilö, hän hoitaa asioita, jotka ovat meille tärkeitä.

Väännetään toisten vaalipiirien edustajien kanssa tehtaista, teistä ja väylistä, oppilaitoksista, suurista sairaaloista.

Ennen, mustavalkoiseen Suomi-Filmi-aikaan eduskuntaan lähetettiin jo valtuustoissa ja pankkien johtokunnissa ja lukuisissa muissa luottamustehtävissä marinoituneita ja pätevöityneitä aikuisia, joille kansanedustajuus oli uhraus.

Pitäisi päästä siihen maailmaan sikäli takaisin, että kansanedustajuutta ei pidettäisi vain hyppylautana telkkarin viihdeohjelmiin ja loppupeleissä Seiskan sivuille suttuiseen salakuvaan.

Se on se keskustan missio, mennä maakunnista eduskuntaan, puolustamaan koko maan pitämistä asuttuna ja elinkelpoisena. Uskoisin, että sille on tilausta kautta sen kuuluisan kentän.

Jos siinä tulee tielle uusi pinta ja silta korjatuksi, niin ei se häpeä ole.

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen