Katastrofaalista

Nenonen

Katastrofi on muun muassa suuronnettomuus ja tuho. Katastrofaaliseksi on alettu nimetä arjen asioita. Eivät ole!

Se ei ole katastrofi, jos saksalaisoletettu vaihto-oppilas pahastuu Afrikan Tähti -kansallispelistämme. Siinä ei ole tolkun ihmisen mielestä rasismia. Eikä kai kukaan yliopiston kuplan ulkopuolella ymmärrä tarvetta kriisiavulle lautapelin vuoksi.

Julkisuudessa on puhuttu katastrofaalisista terveysmenoista. Sen jotenkin ymmärtää, jos ei nyt tuhoksi, niin äärimmäiseksi ahdingoksi. Tonnin eläkkeellä on hankala maksella tonnin kuukausittaisia lääkeostoja. En ole onnekseni joutunut kokemaan lääkehelvettiä, mutta on lupa olettaa, että siellä on maksukattoja ja omavastuullekin jokin raja.

Menoja toki voi luonnehtia katastrofaaliksi monella elämän alueella. Maksan suuren lehtiyhtymän satelliittina toimivasta ”aluelehdestä” yli 400 euroa vuodessa. Antiin nähden se on katastrofaalista, kun samalla hinnalla saa Hesarin, joka on yhä vain korkeatasoinen lehti.

Jotkut kepulaiset näkevät sen demarimyönteisenä, varmaankin jotkut demarit kepumyönteisenä. Oikaisujen määrä toki on lisääntynyt, hutiloidaan, mutta laadun keskellä.

Katastrofaaliset menot saa aikaan kun vihdoin pääsee ravintoloihin. Ruuan hinta/laatusuhde on usein katastrofaalinen. Ja kun meillä on se nöyryys. Tarjoilija kysyy, että maistuuko, ja totta kai maistuu, eihän olla tultu ravintolaan rettelöimään.

Viiniä ei ole kenenkään pakko tilata. Seitsemän euron kyykkyviinin ravintolahinta on katastrofaalinen. 40 euroa helposti. Kate näyttäisi olevan kohdallaan.

Lenkkitossuista saa maksaa halutessaan katastrofaalisen hinnan. ”Merkkitietoisuus”, joka on kiertoilmaisu huonolle itsetunnolle, laittaa maksamaan kengissä, vaatteissa ja kelloissa ylihintaa. Hyvä kello ei kauan tuntia huitaise, mutta alle kolmen tonnin tiukukin näyttää ajankulun.

Oikeasti katastrofaalista on se, että salaliittoihin uskovat eivät ota rokotetta tappavaa tautia vastaan. Kuinka moni verhoaa todellisen syyn. Isot ihmiset pelkäävät piikkiä.

Jonkin verran katastrofaalisena on lupa pitää myös parin nenäkkään tamperelaisnuoren uhittelua boomereille. Toinen heistä ei ole juuri mitään, mutta kun toinen on pääministeri. Toistaiseksi.

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen