Bonuksena korona

Pakina

Korona on kavala kulkutauti. Sen voi saada kuka tahansa. Ihan ei kuitenkaan voi olla ihmettelemättä välinpitämättömyyttä, suoranaista fatalismia. ”Tulee jos tulee”.

Luin hiljattain Reimari-kaupunkilehdestä jutun hyvänpäiväntutusta. Perusterve, urheilullinen mies sai risteilyllä koronan. Kävi kuoleman porteilla, oli nukutettuna kolme viikkoa hengityskoneessa ja istui nyt kuvassa pyörätuolissa toipilaana. Hyvä kun selvisi.

Tämä olisi syytä pitää mielessä, kun iskee ahneus halpoihin lenkkareihin. Saksalainen myymäläketju järjesti mahdollisuuden massatartuntoihin. Toki 15 euron lenkkareista yli-innostuneiden suomalaisten avustuksella. Ryysis oli kuulemma valtava. Varsinaiset hullut päivät ( Stockmannin rekisteröimä ilmaisu ). Jos jaettaisiin ämpäreitä, menisimme kyllä.

Samalla kun toivotaan, että kauppaan ei mentäisi edes pariskunnittain ( kiitos hallitus, en viihdy kaupoissa ) niin toisaalla laitetaan kahvitarjous, vain kolme pakettia/talous.

On pakinoitsijoille ja muille totuuden puhujille aina vain kiitollinen aihe. Nimittäin, säästö on yleensä luokkaa max. kaksi euroa. Polttoainekulu on hieman enemmän.

Ja sitten sekin bonus, että peruuttaa takapuskurin halki vieraan marketin parkin kukkaruukkuihin tai ainakin se hyvin syönyt muija viereisestä autosta iskee viidensadan euron lommon autoosi. Jokin pieni sakko viimeistelee onnistuneen ostosmatkan. Ja korona.

Uteliaisuus tappoi kissan, sanotaan anglosaksien sananlaskussa. Joo, ensin ollaan siivosti kotona, mutta kun kirsikat kukkivat, niin tuhansin mennään niitä katsomaan. Viltti ja eväät mukaan, mitäs tässä.

Eristäytymisväsymys valtaa mielialaa. Olen käynyt torilla pystykahveilla, toki metrien päässä muista äijistä. Katselin pari viikkoa sitten kuinka puiston ryyppyremmi istui esimerkillisesti metrin päässä toisistaan. Nyt ovat taas jo olkaveljiä. Voi olla että pullokin kiertää.

Turisteja ei nyt tule eikä mene ja hyvä niin. Venäjän rajaa ei todellakaan pidä avata minkäänlaisen ”kansojemme ystävyyden” nimissäkään.

Määräyksiä ja neuvoja on aina uhattu. Sota-aikana järjestettiin nurkkatansseja. Se oli moraalitonta tai ainakin ajattelematonta, mutta enemmän ne edistivät syntyvyyttä kuin kuolleisuutta. Nyt olisi mahdollisuus tanssia itsensä sananmukaisesti hengiltä.

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen