Arjen turvallisuus

Pakina

Melkein lintukodossa vielä eletään, vaikka oireilua onkin. Syrjäytyneitä nuoria, uskonnon kanssa pimahtaneita ja mielenterveyspotilaita. Niin sanottu katuviisaus toki on syytä huomioida. Onhan se väärin, ettei yöllä voi mennä kovassa kännissä puistoon, lompakko perstaskusta tai rinnat kaula-aukosta pullottaen, mutta viisaus voittakoon.

Paljon enemmän arjen turvattomuutta kaltaisilleni vanhoille ukoille aiheuttavat arkiset asiat.

On tietokonetta ja älypuhelinta. Autossa Raamatun paksuinen ohjekirja, johon sisältyy noin 200 varoitusta vaarasta: rikkoutumisen vaarasta aina hengenvaaraan.

Ja sitten kun se ympäristö muuttuu. Kukapa ei olisi kokenut palveluiden vain häipyvän omilta asuinkulmilta. Yleensä vielä tiedotetaan musta valkeaksi. Tehän tiedätte, suljemme konttorin, parantaaksemme palvelua. Tervetuloa 50 kilometrin päähän tiistaisin asioimaan, ajanvarauksella.

Niinpä ahdistaa, kun pienessä kaupungissamme tuttujen kavereiden 33 vuotta pyörittämä kodinkoneliike on lopettamassa, äijät ja Sari menossa eläkkeelle.

Kyllä, market-alueella on Voima ja Valtava Koko, mutta se on kylmää kauppaa. Täältä paikallisesta tuodaan vehkeet kotiin, asennetaan. On leikattu keittiökaapistoon reikää ja imuroivat itse.

Kun tumpuloin puhelimeni transsitilaan, niin pojat näpsäyttävät sen tolkkuihinsa. Siinä, heti, odottaessa, ilmaiseksi. 

Oli rengaskorjaamo. Jonotettiin, pojat vetivät kausirengasta alle kolmella nosturilla, juotiin siinä kahveet ja kuultiin uusimmat herjat. Vaihtoi omistajaa, asennushinnat lähes tuplasivat, halliin pääsykielto ja ajanvaraus kuin aivokirurgille. 

Ei tarvitse enää mennä. Reippaat maahanmuuttajamiehet vaihtavat renkaat Prisman parkkihallissa. Homma käy nikottelematta.

Vakiohuoltopaikka on jäämässä kehityksen jalkoihin kuin minäkin. Ikä alkaa tulla vastaan, ei ole järkeä ostaa kaikkia testereitä. Mutta avun saa aina, hoidellaan, niin kauan kuin hoidellaan. Sen jälkeen maksan marmoritiskistä ja jälkimarkkinoijan palkasta.

Kellonpariston saa vielä vaihdatetuksi, mutta kuinka kauan sekään kotikaupungissa onnistuu.

Ja sekin, että kaupan kassalla ei paljon enää ole tuttuja. 

Eikä mene kauan, kun sama tuttu hoitaja ei käy, tulee milloin kukakin ja vihkosta katsoo, että mikäs tämä ukko olikaan. Kohde 12. 

                                                                                                                      

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen