Näkökulma: Ulkokaarteesta kirietäisyydelle
Sauli Niinistöltä vapautuva tasavallan presidentin tehtävä kiinnostaa kovaa kaartia politiikan huipulta – ja vähän muitakin.
Mutta kenet suomalaiset haluavat lopulta päästää kättelemään maailman johtajia ja puhumaan olohuoneensa nurkkaan ennen uudenvuodenpäivän Strauss-konserttia ja Keski-Euroopan mäkiviikon Garmisch-Partenkirchenin osakilpailua?
Jos keskustaväeltä kysyy, sellainen henkilö on puolueen presidenttiehdokkaaksi Turun messukeskuksessa kukitettu Olli Rehn. Puoluekokouspuheiden ja -tunnelman perusteella on helppo päätellä, että puolueella on nyt mitat täyttävä, mieluinen ja puoluetta yhdistävä ehdokas, jonka taakse on helppo ryhmittyä.
Kun keskusta on tällä hetkellä oppositiossa, se pystyy myös keskittymään Rehnin kampanjaan paremmin kuin hallitusvastuussa, joka vie aina leijonanosan puoluejohdon ja muunkin puolueväen ajasta ja huomiosta. Tällä vuosituhannella käydyissä presidentinvaaleissa keskusta on myös onnistunut paremmin oppositioasemassa kuin hallituksessa ollessaan.
Esko Ahon kampanja vuonna 2000 oli menestys kitkerähköstä hopeasijasta huolimatta ja Paavo Väyrynen yllätti vuonna 2012 luovalla kampanjallaan, vaikka nimettiin kisaan hätävaraehdokkaana useiden kovien keskustanimien kieltäydyttyä.
Jos jotakin vuoden -12 vaaleista muistetaan, niin poliittisena kulttiesineenä elämään jäänyt Paavo ja Vuokko -muki.
Gallupien perusteella Rehn näyttää tällä hetkellä kiertävän vielä ulkokaarretta sisempiä ratoja paahtavien Pekka Haaviston ja Alexander Stubbin selkien takana. Kun vaaleihin on vielä neljä kuukautta aikaa, kisa on kuitenkin kaikkea muuta kuin ohi.
Palopuheita pitävää kansanvillitsijää ja populistia Rehnistä ei ehkä saa, mutta toisaalta vakaampaa, luotettavampaa ja kovemmissa paikoissa testattua ehdokasta ei ole tarjota millään muulla puolueella ja liikkeellä.
Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko muotoili asian kokouspuheessaan niin, että valitessaan Rehnin suomalaiset eivät joudu jännittämään äkkivääriä käänteitä eivätkä tule möläytyksillä yllätetyksi.
Myös Rehniin mediassa liitetyn ”harmauden” kääntämisestä valtiksi oli jo merkkejä kokouspaikalla, jossa oli tarjolla kampanjatuotteita nokkelalla sloganilla ”Hitusen harmaa, mutta ei mauton”.
Presidentinvaali on tietenkin armoton henkilövaali, jossa menestymisen mahdollisuudet ovat muidenkin ehdokkaiden ja kampanjoiden suorituksista kiinni. Keskustan jo krooniseksi muuttunut kannatuskato on kiistatta ainakin jonkinlainen ongelma sekin, kun puolueen pelkkä peruskannatus ei riitä viemään ehdokasta toiselle kierrokselle.
Tätä pulmaa tueksi koottu kansalaisliike kuitenkin lievittää, ja myötätuulta on tuonut jo useiden RKP-vaikuttajien asettuminen Rehnin taakse. Europarlamentaarikko Nils Torvalds pääsi Turussa jopa puhujapönttöön kehumaan ehdokastaan.
Ellei Suomi ole viime vuosina muuttunut entisestään aivan joksikin muuksi, niin poliittisen kentän keskustassa operoivalla Rehnillä on joka tapauksessa kaikki edellytykset menestyä hyvin kovankin kilpailijajoukon seassa.
Presidentinvaalien lähihistoria osoittaa kuitenkin, että pelkkä uramenestys, osaaminen ja vaikuttava ansioluettelo eivät aina riitä, tarvitaan myös henkilökohtainen tarina.
Sellainen oli esittää myös niin Helsingin Kalliosta työväenluokasta presidentiksi ponnistaneella Tarja Halosella kuin leskeksi jääneellä ja Kaakkois-Aasian tsunamissa hengestään kamppailleella Sauli Niinistöllä, monista heidän edeltäjistään puhumattakaan.
Varaosamyyjänä työelämässä aloitellut Rehn esitteli puoluekokouksen linjapuheessaan omansa. Hän kertoi elämänsä suunnan muuttuneen 25-vuotiaana vuonna 1987, kun hänen Siru-sisarensa joutui auto-onnettomuuteen matkalla viestihiihdon SM-kisoihin ja menehtyi 11 päivää myöhemmin tajuihinsa tulematta.
Rehn sanoi viettäneensä hautajaisten jälkeen paljon aikaa siskonsa haudalla ja päättäneensä, että hänen pitäisi yrittää elää merkityksellinen elämä, edistää oikeudenmukaisuutta ja yrittää tehdä maailmasta parempi paikka.
Presidentti Sauli Niinistö pitää viimeisen uudenvuodenpuheensa reilun kolmen kuukauden kuluttua. Sen ja kymmenien vaaliväittelyiden, lukemattomien kampanjatilaisuuksien ja vaaliuurnilla käynnin jälkeen selviää, pitääkö seuraavan tasavallan presidentti Olli Rehn vai joku muu.