Näkökulma: Saarikon uutispommi sähköistää keskustan – Kisa tekisi terää

Annika Saarikon päätös luopua puheenjohtajuudesta sähköisti keskustan politiikan kevätkauden kynnyksellä.

Saarikko pudotti uutispomminsa torstaina omiensa edessä ennen puoluehallituksen kokouksen alkua. Jo ilmoitus itsessään on sykäys keskustelulle puolueen tulevaisuuden suunnasta. Nyt ei tarvitse arvuutella eikä lueskella spekulaatioita siitä, mitä istuva puoluejohtaja aikoo.

Keskustassa välittömästi pyörähtänyt ehdokasruletti pitää huolen siitä, että oppositiopuolue saa osansa julkisuuden valokeilasta tulevien kuukausien aikana.

Ehdokkuuttaan puntaroivien kansanedustajien lista on mittava. Kaava on tuttu, sillä jo pelkkä nimen saaminen spekulaatioihin on nykyisin eräänlainen osoitus politiikan raskassarjalaisuudesta.

Toivottavasti ehdolle lähtee lopulta useampi kuin yksi pohtija. Rapsakka debatti ja koko maan kattavat vaalikiertueet toisivat kentälle sopivasti säpinää.

Keskusta herättää keskikokoisenakin puolueena suuria tunteita – ja kunnon puheenjohtajakilpa se vasta sytyttäisi.

Eniten Saarikon seuraajaksi on soviteltu viime vaalikaudella puolustusministerinä toiminutta Antti Kaikkosta, joka vietti ystävänpäivänä viisikymppisiään Tuusulan ilmatorjuntamuseolla.

Muita ehdokkuuttaan harkitsevia ehdokkaita ovat ainakin eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen, varapuheenjohtajat Petri Honkonen, Markus Lohi, Hilkka Kemppi sekä kansanedustajat Jouni Ovaska, Mikko Savola ja Eeva Kalli.

Moni haluaisi nähdä ehdolla hyvään presidentinvaalitulokseen yltäneen, Suomen Pankkia johtavan Olli Rehnin, mutta hänellä lienee muita suunnitelmia.

Maailmanlopun tunnelmien tilalle on tullut varovainen optimismi.

SaarikKo teki kovan työn tappiollisten viime eduskuntavaalien jälkihoidossa ja puolueen historiallisen kriisin rauhoittamisessa. Maailmanlopun tunnelmien tilalle on tullut varovainen optimismi.

Presidentinvaaleissa keskusta jatkoi kahden vaikean hallituskauden aikana tarttuneen ryönän siivoamista. Saarikko sai puolueväen puhaltamaan yhteen hiileen.

Olli Rehnin esiintyminen vakaana, sosiaaliliberaalina keskitien kulkijana palautti luottamusta ja uskoa siihen, että keskustalaiset teemat puhuttelevat edelleen kansan syviä rivejä.

Kansan luottamus keskustaa kohtaan ei ole vielä tähänkään päivään mennessä palannut entisiin lukemiin.

Saarikko hurrattiin puheenjohtajaksi suurin toivein tilanteessa, jossa keskustan kannatus laahasi. Edeltäjänsä Katri Kulmunin tavoin Saarikkokin joutui kärsimään virheestä, jonka keskusta teki osallistuessaan Antti Rinteen (sd.) kokoamaan hallitukseen vuonna 2019.

Kansan luottamus keskustaa kohtaan ei ole vielä tähänkään päivään mennessä palannut entisiin lukemiin. Tämän Saarikko totesi torstaina medialle raatorehellisesti.

Saarikon puheenjohtajuutta kohtaan ei ole juuri esitetty kritiikkiä. Hänen päätöksensä syntyi luontevasti perheenlisäyksen yhteydessä, vaikka lapsen saaminen ei sinänsä estä puoluejohtajana toimimista.

Ajatus pestin jättämisestä oli kytenyt jo jonkin aikaa, ja toisaalta julkisuuden lainalaisuuksissa ei ole Saarikolle mitään epäselvää. Neljän vuoden puheenjohtajuus ja vaikeat vuodet SDP-vetoisen hallituksen valtiovarainministerinä ovat jättäneet jälkensä.

Saarikon asema keskustan johdossa on ollut vahva. Puolueväki on ymmärtänyt, kuinka vaikeaa on raivata tilaa keskitien vaihtoehdolle nykyisessä kärjistyneessä ilmapiirissä. Viime tiistaina eduskunnassa hallituksen työmarkkinauudistuksia puolustanut pääministeri Petteri Orpo (kok.) kritisoi keskustaa siitä, että ”ei siellä keskellä voi vaan olla”.

Orpo haluaisi nähdä keskustan kuittaavan oikeistohallituksen kovan linjan. SDP-pomo Antti Lindtman (sd.) puolestaan kaappaisi mielellään keskustan kainaloonsa osaksi johtamaansa punavihreää blokkia.

Tässä Saarikon loppukauden keskustalla on iskun paikka.

Kymmenen prosentin molemmin puolin liikahteleva gallupkannatus osoittaa, ettei keskustan rakentava oppositiopolitiikka ole vielä auennut suurelle yleisölle.

Toisaalta kyse on myös siitä, että kilpa äänistä on kovaa. Niistä keskusta kamppailee tutkimusten mukaan kokoomuksen ja perussuomalaisten kanssa. Mielipidemittaukset kertovat, että vielä tässä vaiheessa nykymeno maistuu kummankin hallituspuolueen kannattajille.

Hallitus saattaakin olla oikeassa arviossaan siitä, ettei yleinen mielipide ole kääntynyt lakkoilevan ay-liikkeen puolelle. Suuria ja kalliita työnseisauksia on silti vielä tiedossa.

Sen sijaan huhtikuun alun kehysriihi, jossa hallituksen on määrä päättää miljardiluokan sopeutuksista, on keskustalle otollinen mahdollisuus esiintyä sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisempana porvarivaihtoehtona.

Tässä Saarikon loppukauden keskustalla on iskun paikka. Perussuomalaiset on nykyisin suuri maaseutupuolue ja kokoomus mellastaa kaupunkien kehyskunnissa – on ihme, jos hallituksen keskittävä linja nielaistaan noin vain.

Saarikko ei torstaina halunnut antaa neuvoja kesäkuussa valittavalle seuraajalleen.

Sen sijaan Saarikko kuvaili Suomenmaalle, että keskustajohtaja elää ainaisen ”kohinan ja erilaisten mielipiteiden keskellä”. Hän painotti, ettei puheenjohtaja saa kakofoniasta huolimatta kadottaa omaa ääntään ja näkemystään.

Keskustassa tiedetään kokemuksesta, että puheenjohtajan vaihtaminen ei ratkaise kaikkia ongelmia. Sellaisia odotuksia ei siis edes kannatta ehdokkaisiin kohdistaa.

Keskustan puheenjohtajan paikka on tuulinen, mutta Saarikon esimerkki on ehdokkaita kannustava.

– Itseäni kadottamatta, valoa hukkaamatta, sain kulkea läpi nämä vuodet, Saarikko kuvaili tunnelmiaan.