Näkökulma: Keskusta kylvetti perussuomalaiset maakunnissa – ja lisää löylyä on luvassa
Alkukesän EU-vaaleista ei yleensä ole jäänyt kotimaan politiikan kuvioihin erityisemmin sulateltavaa, mutta tällä kertaa on toisin.
Vaalien sensaatio on luonnollisesti Li Anderssonin (vas.) hämmästyttävä 247 604:n äänen potti. Sen lisäksi vaali-ilta paljasti perussuomalaisten karmean romahduksen, josta siitäkään vaalinalusgallupit eivät jostain syystä antaneet mitään osviittaa.
Perussuomalaisten selitys siitä, että eurovaalit eivät innosta perussuomalaisia äänestäjiä, on sinänsä totta sekin. Pelkällä välinpitämättömyydellä ei kuitenkaan selitetä mitenkään 6,2 prosenttiyksikön menetystä edellisten eurovaalien tulokseen nähden. Protestin maku on vahva.
Karu totuus perussuomalaisten kannalta on, että oikeistohallituksen kovasta politiikasta ja saksien heiluttelusta lankesi ensimmäinen lasku nyt, ja kokonaan perussuomalaisten kuitattavaksi. Keväällä 2025 käytävissä kunta- ja aluevaaleissa perussuomalaisille voi ennakoida lisää vaikeuksia, sillä molemmat menivät puolueelta pieleen viimeksikin, vieläpä edullisesta oppositioasemasta käsin.
Kunta- ja aluevaalit ovat keskustalle tärkein kuntotesti ja välietappi ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Niissä puolue aikoo ensi viikonloppuna valittavan uuden puheenjohtajansa johdolla repiä irti kaiken, mitä lihaksista vielä lähtee.
Keskustankaan tulos, 11,8 prosenttia, ei ollut mitenkään kehuttava. Se oli kuitenkin gallupien ennustaman mukainen, eikä yhtään paikkaa lähtenyt. Asetelman täydellinen ja yllättävä keikahdus suhteessa perussuomalaisiin oli keskustalle kuitenkin joulu keskelle kesää, vaikka kyse olikin ”vain” eurovaaleista.
Perussuomalaiset pystyivät kukistamaan samoista äänestäjistä kilpailevan keskustan vain Helsingin, Pirkanmaan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen vaalipiireissä, joissa keskustalla on aina vaikeaa. Niissäkin perussuomalaiset kepitti keskustan vain niukasti.
Esimerkiksi vankkana persulinnakkeena tunnettu Satakunta romahti nyt täydellisesti. Puolueen kannatus vajosi peräti 10,5 prosenttiyksikköä 9,1 prosenttiin. Vuoden takaisissa eduskuntavaaleissa perussuomalaiset oli vaalipiirin ykköspuolue 26,6 prosentin kannatuksella.
Satakunnan lisäksi perussuomalaiset oli eduskuntavaaleissa ykkönen Hämeen, Vaasan, Savo-Karjalan, Oulun ja Lapin vaalipiireissä. Nyt keskusta kuittasi Savo-Karjalan, Oulun ja Lapin itselleen.
Perussuomalaiset ei voi selittää kehnoa suoritustaan myöskään ehdokasasettelulla. Ehdolla oli peräti 10 nykyistä kansanedustajaa maan joka kolkasta, istuva meppi, kaksi entistä puoluesihteeriä ja yksi entinen kansanedustaja.
Ja tulos: 7,6 prosenttia äänistä, yhden paikan menetys ja Sebastian Tynkkynen läpi 34 000 äänellä.
Ainakin perussuomalaisista pois potkitun Teuvo Hakkaraisen 7414 ääntä Vapauden liiton listalla olivat suoraan pois perussuomalaisten potista. Hyvin tunnetun kansanmiehen kohtelun ympärillä käydyn keskustelun epäsuorat vaikutukset saattoivat olla kuitenkin paljon suurempia.
Täydellinen floppi kansanedustajia täyteen topatulla listalla kielii siitä, että jotain on mennyt pahoin pieleen joko vaalityössä tai hallituspolitiikassa. Luultavasti sekä että.
Perussuomalaisten eurokyykkäys ei voi olla vaikuttamatta hallituspolitiikkaan, sen verran osumaa puolue näyttää nyt hallituksen kovista talouspäätöksistä ja puheenjohtajansa Riikka Purran ylimielisestä saksien heiluttelusta ottavan.
Jo syksyn budjettiriihessä joistakin asioista saatetaan puhua niin sanotusti suurin kirjaimin. Jos hallituksen ongelmapuolue on tähän saakka ollut enimmäkseen RKP, jatkossa ovien paukuttelua voi kuulua uudelta suunnalta.
Vasemmistoliiton maanvyörymävoitto tuo puolestaan turbulenssia ja levottomuutta eduskunnan punavihreään oppositioon. Vasemmistoliiton näkökulmasta vaalitulos saattoi olla jopa ”liian” hyvä, kun väistyvä puheenjohtaja Li Andersson imaisi Brysseliin perässään kokeneen Merja Kyllösen lisäksi potentiaalisen seuraajansa, eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jussi Saramonkin.
Anderssonin valtavia poliittisia saappaita ja syntyvää johtajuusvajetta ei pysty ainakaan lyhyellä sihdillä täyttämään kukaan, mutta esimerkiksi kansanedustajat Hanna Sarkkinen, Veronika Honkasalo ja Minja Koskela saattavat nyt yrittää.
Suurin oppositioryhmä SDP joutui eurovaaleissa Anderssonin ja vasemmistoliiton nöyryyttämäksi. Supertähti Anderssonin luopuminen puheenjohtajuudesta ja siirtyminen Brysseliin helpottaa ehkä demarien ahdistusta, mutta vaalitulos jättää mietittävää pitkäksi aikaa.
Vasemmalle kallellaan olevat äänestäjät näyttävät liikkuvan herkästi vasemmistoblokin sisällä, mistä on nyt näyttöä sekä eduskuntavaaleista, presidentinvaaleista että EU-vaaleista.
Pienempien puolueiden joukossa odotettiin gallupien perusteella yllätyksiä, joita ei lopulta tullut. RKP:n paikan pelasti luopuvalle puheenjohtajalle Anna-Maja Henrikssonille puolueen hyvin uskollinen ja aktiivinen äänestäjäkunta, vaikka kannatuskyselyissä hallituspolitiikkaa protestoitiinkin hieman vaarallisen näköisesti.
Kristillisdemokraattien hanke edustuksensa palauttamiseksi europarlamenttiin entisen meppinsä Eija-Riitta Korholan avulla tyssäsi liian heppoiseen vaaliliittoviritykseen. Korhola haravoi yli 45 000 ääntä ja kristillisdemokraatit yhteensä yli 75 000. Vaaliliittokumppani Liike Nyt kykeni tuomaan nimettömällä listallaan pottiin vain vajaat 10 000 ääntä.
Korjattu 10.6. klo 21.46 4.kpl kunta- ja aluevaalien ajankohta: keväällä 2025, ei syksyllä.