Halla-aholle julistettu porttikielto raukesi – mutta onko hallitukseen pyrkyä?

Perussuomalaisten kansanedustajan Riikka Purran nousua puolueensa johtoon on osattu ennakoida jo hyvän aikaa, siksi luotettu ja läheinen työpari hän on edeltäjälleen Jussi Halla-aholle ollut.

Purran valinta oli käytännössä pelkkä muodollisuus, vaikka varteenotettavin kilpailija, kansanedustaja Sakari Puisto kuittasi lopulta kelpo tuloksen, 252 ääntä.

Halla-aholta puolueen perivä Purra on pätevä ammattipoliitikko, joka ei jää jalkoihin sen kummemmin eduskunnan debateissa, vaalitenteissä kuin television ajankohtaisohjelmissakaan.

Siitä, miten äijäpuolueena tunnetun perussuomalaisten kannattajat ottavat uuden puheenjohtajansa vastaan, on ennenaikaista arvuutella vielä oikein mitään.

Kenties jonkin verran niitä, joille perussuomalaisuus on ollut yhtä kuin Halla-ahon omaperäinen karisma, menettää mielenkiintonsa ja siirtyy katsomon puolelle. Maahanmuutossa Purra edustaa tosin yhtä kovaa linjaa kuin edeltäjänsä, ja tuskinpa Halla-ahokaan julkisuudesta kokonaan katoaa.

Purra on perussuomalaisten johdossa ensimmäinen nainen, eikä edeltäjiä ole muutenkaan kolmea enempää. Muun muassa entinen persupomo Timo Soini on epäillyt puolueen äijä-äänestäjien kääntävän Purralle selkänsä.

Toisaalta Purran on arveltu pystyvän ehkä hankkimaan perussuomalaisille enemmän naiskannatusta, mutta nähtäväksi tämäkin jää. Miesten johdossa jatkaa ylipäätään enää vain kaksi eduskuntapuoluetta, kokoomus ja Hjallis Harkimon Liike Nyt.

Halla-ahon kaudella perussuomalaisille mitattiin parhaimmillaan lähes 25 prosentin kannatuslukemia. Katto tuli luultavasti vastaan, eikä Purran kaudella moisia lukuja välttämättä enää nähdä. Ykköspuolueen paikka on jo lipsahtanut oppositionaapuri kokoomukselle, jonka ohi voi olla vaikea enää päästä.

Toisaalta perussuomalaiset on ollut isoista puolueista eduskuntavaalien tasaisin ja varmin suorittaja jo vuosikymmenen ajan, ja tuskin häviää kärkikahinoista minnekään.

Halla-ahon kaudella perussuomalaisilla oli hallitusvaltaan käytännössä porttikielto. Purran valinnan myötä tämä ongelma poistuu. Eduskuntavaalien jälkeisestä hallitusvallan jaosta voi tulla kuitenkin kimurantti juttu.

Nykyisen punavihreän puolueryhmittymän ja perussuomalaisten yhteisestä hallituselosta on näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa turha pukahtaakaan. Sen sijaan kokoomuksessa ajatus perussuomalaisten kanssa tehtävästä porvariyhteistyöstä alkanee kiehtoa entistä enemmän. Talouspolitiikassa persut ovat ajaneet kokoomuksesta suorastaan oikealta ohi ja kansalliskonservatismi kukkii molemmissa porukoissa.

Melko eriseuraisena vaalikauden aloittaneiden oppositioryhmien suhteessa riittänee seurattavaa eduskuntavaalien yli. Kompastuskiveksi voi jäädä ainakin EU-politiikka, jossa kokoomus ja perussuomalaiset ovat kaukana toisistaan. Ainakaan toistaiseksi Purra ei ole ei osoittanut isompaa halukkuutta kompromisseihin EU-kysymyksissä.

Myös Halla-aho varoitti jäähyväispuheessaan keskeisten periaatteiden myymisestä. Entinen persupomo huomautti, että jos hallitukseen pääsemisestä tehdään itseisarvo, käy kuten vuoden 2015 ratkaisujen jälkeen. Puolue repesi ja kannatus romahti.

Myös keskustalle Halla-ahon vaihtuminen Purraan tuo pohdittavaa. ”Eiran tohtori” on ollut keskustalle paitsi vaarallinen vastustaja, myös helppo maalitaulu.

Jos keskusta ei saa kannatustaan kohenemaan, puoluetta saattaa kiehtoa yhä enemmän myös maakuntien Suomessa hankalaksi käyneen kilpailijan pommittaminen oppositiosta käsin.

Sellainen tilanne edellyttäisi kuitenkin myös poliittisten tähtikuvioiden asettumista oikealla hetkellä juuri oikeaan asentoon, taitavakaan oma peli ei välttämättä riitä.