YEL-uudistus uudelleen valmisteluun
Milloin yrittäjä ja entinen hallinto-oikeuden tutkija näkee punaista? Lukiessaan hallituksen esitystä yrittäjäin eläkelain uudistamiseksi.
Sen mukaan joku muu tietää yrittäjää paremmin, missä määrin tämä tarvitsee eläketurvaa ja sosiaaliturvaa. Ja nimenomaan pakottavaan lainsäädäntöön perustuen sekä lisäksi tekee tämän tavalla, joka todennäköisesti lisää yrittäjien taloudellista, hallinnollista sekä henkistä kuormitusta.
YEL-uudistuksen oikeudelliset ongelmat eivät ole vähäiset. Mediaanipalkkaan perustuvassa pakkovakuutusmallissa todennäköinen seuraus on ensiksi hallinnollinen kaaos.
Muutoksia ja poikkeuksia pääsääntöönä olevaan mediaanipalkkatasoon jouduttaisiin hakemaan suuressa osassa tapauksia.
Samaan aikaan YEL-vakuutusmaksu on kuitenkin ulosmitattavissa ilman erillistä tuomioistuinratkaisua eikä yrittäjällä ole ylipäätään subjektiivista oikeutta vaatia täytäntöönpanon lykkäämistä.
Maksut ja jopa niiden ulosotto siis voisivat pyöriä, vaikka vakuutusmaksun määrä olisi riitainen.
Vähäinen ongelma ei liioin ole se, että elinkeinovapaus on myös perusoikeus.
Se rajoittaminen epätäsmällisellä ja väljästi muotoillulla tavalla voi muodostaa tosiasiallisen esteen etenkin alkavalle tai heikosti kannattavalle yritystoiminnalle.
Tämä tulee myös arvioida huolellisesti eduskuntakäsittelyn aikana perustuslakivaliokunnassa, kuten myös hyvän hallinnon toteutuminen esitetyssä mallissa.
Mutta tuleeko yrittäjä ylipäätään vakuuttaa pakolla? Periaatteellisempi puoli koskee yrittäjän vapautta järjestää sosiaaliturvansa itse.
Tämä keskustelu on jäänyt taka-alalle, koska uudistuksen keskeisin motiivi on jo maksussa olevien eläkkeiden rahoittaminen nykyisiltä aktiiviyrittäjiltä perittävillä lisämaksuilla.
Arviomatta on, miksi taloudellisen vapauden hengessä ei voitaisi hyväksyä valtiokeskeisen yrittäjien eläkejärjestelmän rinnalle myös omaehtoista mallia, jossa yrittäjä voisi huolehtia täysin omasta perusturvan ylittävästä sosiaaliturvastaan.
Yrittäjälähtöisen mallin yhteiskuntapoliittinen perusta olisi yritysvastuussa, usein ylisukupolvisessa, valtiokeskeisyyden sijaan.
Taloudellisesti vahvat yritykset ja henkilöyrittäjät olisivat kykeneviä huolehtimaan myös näistä yhteiskunnallisista velvoitteista, tällä kertaa itseään kohtaan.
Puheena olevan uudistuksen osalta on selvää, että se ei edusta tässä muodossaan keskustalaista arvomaailmaa sellaisena kuin itse sen tunnen.
Jään lukuisien keskustalaisten yrittäjien tavoin seuraamaan, miten tähän varsin erikoiseen, ja kuin korporatiivisen keittiön ovesta salin puolelle pujahtaneeseen, esitykseen jatkokäsittelyssä tartutaan.
Oma näkemykseni on, että taloudellisesti ja periaatteellisesti merkittävä hanke ei ole korjattavissa eduskuntakäsittelyn aikana, vaan asia on palautettava uuteen valmisteluun.
Mikko Knuutinen
Pirkanmaalta, Lempäälän Säilästä
Yrittäjä, OTL, rak.ins. (AMK)