Vanhustenhoidon ongelmat nykyjärjestelmän heikkoutta

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän uudistaminen on ollut tuuliajolla toistakymmentä vuotta.

Kuntapohjainen järjestelmä ei kykene hoitamaan tehtäväänsä ja toimimaan rahoituksen ja yksityisten yritysten paineessa. Viimeisimpänä esimerkkinä ovat vanhushoidon surulliset tapaukset.

Heikkoa ja sekavaa tilannetta ovat hyväksikäyttäneet jotkin yritykset, jotka ahneuksissaan testaavat rajoja ja jopa ylittävät ne.

Pelkkä valvonnan tehostaminen ei ole ratkaisu vanhustenhuollon ongelmissa. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat inhimillisiä palveluita, joissa ensisijaista ei saa olla voitontavoittelu vaan kansalaisen hyvinvointi ja toimintakyky.

Palvelun tarjoajan tulee sisäistää, että hänen liiketoimintansa ei koskaan voi olla puhdasta voitontavoittelua, kun toiminnan kohteina ovat ihmiset. Jos johtaminen ja eettinen arvopohja pettävät, ahneus ja tunteettomuus iskevät helposti.

Ongelmien perimmäinen syy on tuottajassa, olipa se yksityinen tai julkinen. Molempia tarvitaan ja on muistettava, että sekä yksityiset että julkiset tuottajat ovat pääsääntöisesti hoitaneet tehtävänsä hyvin.

On tärkeää panostaa myös ennalta ehkäisevään toimintaan ja kuntoutukseen, jotta ikääntyneiden kansalaisten toimintakyky säilyy mahdollisimman hyvänä mahdollisimman pitkään. Siihen ei nykyinen sekava järjestelmä pysty riittävän vahvasti ja koordinoidusti.

Isommalla järjestäjätaholla on enemmän osaamista laadun varmistamiseen ja palvelujen kilpailuttamiseen kuin pienillä. Yritysten mukaantulo sote-markkinoille edellyttää vahvaa järjestäjää, jolla on mahdollisuus varmistaa palvelujen saatavuus, laatu ja resurssit.

Maakunnat ovat kuntia vahvempia demokraattisesti johdettuja tahoja, joilla on vahva identiteetti alueellaan. Sote-uudistus tarjoaa mahdollisuuden koordinoituun ja vahvaan palveluiden hankintaan, kun raskaat sote-palvelut siirtyvät kunnilta pois ja vapauttavat kunnat uuteen rooliin.

Suomessa on 1,5 miljoonaa eläkeläistä, ja lopulta me kaikki olemme tulevia vanhuspalveluiden käyttäjiä.

Palveluiden tuottajien täytyy huomioida toiminnassaan eettiset näkökulmat ja muistaa, että raha ei voi ajaa ihmisarvon ohi. Nyt on myös sopiva aika korjata hankala moniportainen valvontajärjestelmä ja tärkeä ratkaisu on palveluiden järjestämisvastuun keskittäminen kuntia isommille harteille.

Lisäksi lainsäädännön luomat puitteet kuten 0,7 -hoitajamitoitus tulee toteuttaa ja määritellä yhtenäiset valtakunnalliset laatukriteerit hoitotyölle.

Raimo Ikonen, keskustan sosiaali- ja terveyspoliittisen seuran puheenjohtaja