Sisältääkö valtakunnallinen liikennesuunnitelma myös "kantatieverkon oikomiset"?
Suomessa on eritasoisia liikenneväyliä. On laivareittejä, lentokenttiä, rautateitä, ja vähintään kolmen tasoisia maanteitä. Moottoritiet, päätieverkko ja kantatiet, jotka viimeksi mainitut ovat niillä sijoillaan hevosajoneuvokaudelta, missä ajoura syntyi sinne, missä maa oli riitävän kovaa, että hevospeleillä siitä pääsi perille.
Nämä osin jo lehmienkin aikoinaan ”kartoittamat” kulkuväylät on sitten ja ajansaatossa vain vähän ”stailattu”. Kantatieverkkoa saneerattiin kuusikymmentä vuotta sitten vahvasti peruskorjaamalla tien perusrunko.
Sitä vahvistettiin niin, että pahimmat routapaikat korjaantuivat. Sitten jokunen aika myöhemmin nämä samat, mutkaiset tiet sitten päällystettiin kestopäällysteellä, mutta ”mutkat jäivät”. Ja niin Suomen kantateillä ajella körötellään näitä mutkia kierrellen taatusti miljoonia ylimääräisiä kilometrejä. Ja siitäkös syntyy kustannuksia.
Varsinkin maan talouden kannalta tärkeitä kujetuksia joudutaan kierrättämään näiden mutkien kautta. Siinä kuluu polttoaineita, renkaita, aikaa ja rahaa.
Eikä se ole eduksi nykyiselle ja varsinkaan tulevalle ilmastopolitiikalle. Tämän liikenneväylän saneeraaminen on ”todellinen ilmastoteko”!
Se kun on tehty, niin siitä on pysyvä hyöty ilmastolle. Tiedän lähipiiristäni yhdeksäntoista kilometrin tieosuuden 58-kantatiellä Karstulassa. Yksinkertaisilla ja aivan säällisillä oikomisilla tuo matka lyhenee kaksi kilometriä.
Yksi onnettomuusosuus myös poistuu. Sillä osuudella on tapahtunut kaksi kuolemaan johtanutta onnettomuutta kymmenen vuoden aikana.
Karstulassa on myös Soinin tiellä kaksi kuolemaan johtanutta mutkaa muutaman viimevuoden ajalta. Onko pakko säilyttää nämä. Eikö jo olisi aika tarjota tiellä liikkujille myös liikenneväylän tekniikan ja rakenteen osalta turvallisinta vaihtoehtoa!
Silläkin on hintansa, niin inhimillinen kuin kustannuksellinenkin. Tämä 58-tie on välillä Pirkanmaalta, Orivedeltä Keski-Pohjanmaalle, Haapajärvelle suhteellisen vilkasliikenteinen kantatie.
Lauri Jokinen
