Onni yksillä, kesä kaikilla
Otsikon sanonta pitää paikkansa kuten monet muut sanalliset, perinteiset heitot, jotka maustavat arkista aherrustamme, jos vain osaamme niitä sopivasti ja sopuisasti viljellä.
Jaakon päivä tuli ja meni ja se muistetaan kylmän kiven heittämisestä järveen ja siis kesän viilenemistä ennakoitiin. Vanha kansa jakoi samaisena päivänä myös kirput reilussa hengessä, rikas talo sai yhden kapallisen, köyhä sai kaksi kapallista.
Perinne poreilee heinäkuun loppupuolen tapahtumista, paarmat tulevat sokeiksi, perheen unikekoa nukuttaa koko vuoden ajan ja monet työt kutsuvat maalaistalossa Ollin päivästä lähtien, joten Ollilta onget oksaan.
Elokuista kesää kuvaa edelleen sanonta, Laurilta linnut laumaan. Pikkuiset lintuperheet tekevät lentoharjoituksia pihapiirissä. Kesän loppua enteilee vahvasti Pertun päivä, jolloin pääskyset varustautuvat muuttopuuhiin.
Linnut ja luonto kaikkinensa kertovat tuosta kaikille kuuluvasta ja näkyvästä kesästä. Jokaisen oma asia on etsiä ja löytää onnenhetket noista tuhansista tarjotuista hetkistä.
Minua ihmetyttää näin kuivan kesän aikana herännyt vimma kitkeä ja tuhota niin kutsuttuja vieraslajeja, kun ne juuri kukkivat. Alkukevät tai loppusyksy olisi jotenkin inhimillisempää muun muassa pörriäisten kannalta ja entisaikojen maanviljelijät laittoivat rikkaruohopellon niin kutsutusti kesannolle, jota risukarhilla kuritettiin aika ajoin.
Kellettyneet nurmikot, liiskatut lupiinit, poljetut palsamit, rusikoidut kurtturuusut. Asian voisi hoitaa hienotunteisimmin ja eliminoida luvattoman elinvoiman logistisesti paremmin.
Aune Linnimäki, taidehistorioitsija, Rantasalmi