Toimittaja Lauri Nurmen Marin-kirja aiheutti kohun – Nyt puhuu Iltalehden päätoimittaja

Politiikka

Iltalehden vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen ei ole lukenut lehden politiikan toimittaja Lauri Nurmen kohuttua uutuuskirjaa ex-pääministeri Sanna Marinista (sd.).

Kauppisen mielestä pitää muistaa, että vaikka Iltalehdessäkin kaikille on itsestään selvää, että lähdesuojasta pidetään kiinni, se ei tarkoita, että kaikki journalistien työssään käymät keskustelut ovat lähdesuojan takana olevia asioita.

Asiasta syntyi keskustelua, kun Marin viestitti keskiviikkona kirjan sisällön tultua julki, ettei häneltä ei ole pyydetty lupaa yksityisten keskusteluiden siteeraamiseen tai annettu mahdollisuutta sitaattien tarkistamiseen, kuten normaaliin journalistiseen tapaan kuuluu.

– Minun käsitykseni on, että Nurmi näitä keskusteluja käydessään ei ole käynyt tällaisia lähdesuojalla suojattuja, erikseen sovittuja ”tämä on vain taustaksi” -keskusteluja, vaan hän on puhunut näiden henkilöiden kanssa ihan muuten vaan.

Eli hän ei ole sanonut erikseen, että tämä on taustakeskustelu?

– Kyllä, nimenomaan.

Journalistin ohjeiden mukaan haastateltavalla on oikeus tietää, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi ja millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään.

Tämän ohjeen perusteella journalisti ei voi julkaista tietoja keskusteluistaan vapaasti silloinkaan, kun niiden luottamuksellisuudesta ei ole erityisesti sovittu.

Taustakeskusteluita ei uutisoida sellaisenaan. Taustakeskustelussa saadut tiedot voidaan uutisoida, jos ne hankitaan muualta tai jos uutisoinnista sovitaan henkilön kanssa.

Marin sanoi viestissään myös, että uutisoinnin perusteella kirja sisältää virheellisiä tulkintoja ja vääriä tietoja hänestä ja hänen sanomisistaan. Myös presidentti Sauli Niinistö ja ennen Marinia pääministerinä ollut Antti Rinne (sd.) ovat kiistäneet kirjan tietoja.

Nurmen mukaan Marin on kertonut hänelle nämä asiat nimenomaan siksi, että Nurmi voisi joskus kertoa niistä osana historiankirjoitusta.

– Kirjaan suorat sitaatit muistiin puhelun aikana ja päätän, että kertoisin Marinin presidenttikritiikistä, jos kirjoittaisin hänestä tai tapahtumista kirjan sen jälkeen kun hänen pääministerikautensa ja Sauli Niinistön presidenttikausi olisivat joskus päättyneet, Nurmi kirjoittaa kirjassa.

Päätoimittaja Kauppinen ei pysty tarkasti vastaamaan, onko Nurmi käynyt kirjassa olevat keskustelut Iltalehden toimittajana.

– Ilman muuta Nurmi on käynyt nämä keskustelut ollessaan Iltalehden toimittaja. Siinä mielessä ehkä on yhdentekevää, että onko hän ollut meidän juttukeikalla saadessaan nämä tiedot vai viettäessään vapaa-aikaa poliitikkojen kanssa. Kyllähän toimittajan yhteiskunnallinen rooli on koko ajan päällä. Tuskin esimerkiksi pääministeri keskustelisi hänen kanssaan tämmöisistä asioista, jos hän ei olisi tämän lehden toimittaja, Kauppinen sanoo.

Journalistin ohjeiden näkökulmasta voi Kauppisen mukaan pohtia, onko tässä tapauksessa toteutunut haastateltavan oikeus tietää, missä kontekstissa hänen sanomisiaan tullaan käyttämään.

– Toisaalta, jos mietitään kirjaprojektia ja historian kirjoitusta, on vähän hankala tilanne, jos kirjan kirjoittaja ei voisi myöhemmin referoida tilanteita, joissa hän on ollut. Siinä mielessä tämä kohu tästä menee vähän sivuun.

Kauppinen kertoo tienneensä, että Nurmi oli tekemässä kirjaa Marinista, mutta hän sanoo, ettei ole puuttunut kirjan sisältöön millään tavalla eikä lukenut sitä etukäteen.

– Nurmi on kirjoittanut aika monta kirjaa ja tekee niitä työajan ulkopuolella, joten ei se työnantajalle kuulukaan, mitä hän niihin kirjoittaa.

Kauppisen mielestä kiistassa on merkille pantavaa se, että Marin kieltäytyy erikseen yksilöimästä, mitä virheellisiä tietoja kirjassa mahdollisesti voisi olla.

– Mielestäni yleisesti ottaen aina kun ei virheitä pystytä yksilöimään, kannattaa ehkä kiistaankin suhtautua varauksella.

Politiikan toimittajien yhdistyksen puheenjohtaja Robert Sundman ei tunnista, että olisi olemassa joitakin muita keskusteluja haastateltavan tai esimerkiksi poliitikon kanssa kuin sellaisia, jotka on tarkoitettu julkaistavaksi ja sellaisia, jotka on tarkoitettu taustaksi tai tausta-aineistoksi.

– Tämän jaon tekee myös journalistin ohjeet. Siellä puhutaan nimenomaan siitä, että haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, kumpi keskustelu on kyseessä. Toki tunnistan sen, että tässä ammatissa käydään paljon kaikenlaisia keskusteluja koko ajan poliitikkojen ja toimittajien välillä, mutta silloin olisi hyvä olla molemmille selvää, mistä lähtökohdista keskustelu käydään.

Sundman on toisaalta myös sitä mieltä, että toimittajallakin on oikeus sanoa, jos hän ei halua puhua taustaksi, vaan haluaa kommentin ihan nimellä tietyissä tilanteissa.

– Kuitenkin ajattelen, että se on kahden ihmisen sopimus. Tässähän on se ongelma, että oikeasti en voi tietää, mitä näiden ihmisten välillä on sovittu. Se minua vaivaa tässä koko keskustelussa ylipäänsä. Sinänsä tätä on vaikea ulkopuolelta kommentoida.

Tässä on puhuttu myös siitä, voiko taustakeskusteluille asettaa vanhenemispäivää, jonka jälkeen ne ovat avoimia eli esimerkiksi nyt, kun Marin ei enää ole pääministeri eikä Niinistö istuva presidentti.

– En tunnista, että yksipuolisesti näin voisi tehdä tai tällaista käytäntöä Suomessa olisi.