Onkohan kuuden tunnin työajan vaikutuksia ihan oikeasti tutkittu?
Vaasassa on vuosia sitten tehty kuuden tunnin työaikakokeilu aluksi muutaman kuukauden jaksona, joka sitten olikin venähtänyt 16 vuoden mittaiseksi.
Kokemukset olivat olleet positiivisia. Tässä on ”lapsi”, jota ei kannata ensimmäiseksi heittää pesuveden mukana.
Ongelma kuuden tunnin työajasta muodostuu siitä ristiriidasta, kun kuuden tunnin työstä ”pitää maksaa” kahdeksan tunnin palkka. Entä, jos palkkaus muutetaankin aikapalkasta ”suoritepalkkaan”.
No, senhän ymmärtää, että on työtä, jota ei kerta kaikkiaan voida suoritepalkkaistaa, mutta valtaosaltaan tuottavissa töissä suorite tai urakkapalkkaus on mahdollista ja siten soveltaa sitä ”lyhyemmälle työajalle”.
Lyhyemmistä työpäivistä on ihan varmasti monille ihmisille monenlaista hyötyä. Pakkosidonnaisuus työpaikkaan päivästä toiseen helpottuu ja tilaa muodostuu enemmän ihmisen ”omalle” ajalle, perheelle, harrastuksille, perheen harrastuksille, lapsille, opiskelulle jne.
Eivätkä hektisen ajan ihmisille riittävä lepo ja työstressistä palautuminenkaan ole ihan turhaa. Se yllä pitää työkuntoa, terveyttä ja työvireyttä.
Näistähän sitten syntyy se työn tuottavuuden tehokkuus, kun ollaan hyväkuntoisena ja riittävän vireänä työssä.
Se on sitä peräänkuulutettua työssä jaksamista.
Näin lyhennetty työaika siten tarjoaa ”työtä useammalle”, kun se työ on pilkottu lyhyempiin pätkiin. Ilman palkkoihin tehtyjä ns ”tarkistuksia” tämä ei tietenkään tule koskaan onnistumaan.
Mutta luulisi tämän mallin tuomien ”henkilökohtaisten hyötyjen” olevan sen arvoisia, että työstä maksettavasta palkastakin luulisi olevan vara vähän tinkiä.
Ja jos palkka vähän pieneneekin, niin kyllä suomalainen progressiivinen verotus siitä osan korjaa.
Mielestäni tätä kannattaa tutkia, vaikka se on kuinka vaikea hyväksyä sosialidemokraattisen pääministerin ehdotuksena.
Tähän ideaan sisältyy, niin kuin huomaamme, paljon muitakin jopa yhteiskunnallisia, työhyvinvointiin, työllisyyteen, työssä jaksamiseen jne. aivan hyväksyttäviä ja jo muutenkin yhteiskuntaa pitkään puhuttaneita ja kuitenkin ratkaisemattomia elementtejä.
Lauri Jokinen