Olisiko energiapaju yksi ratkaisu hiilinieluihin?
Suomessa paju kasvaa hyvin, ja voisi jopa sanoa että kiusallisen hyvinkin. Paju on hyvin sitkeä ja menestyvä kasvi. Pajun juuret sitovat jatkuvasti hiiltä elinvoimaisen maanpäällisen vihreän kasvun ansiosta vuodenkierron suvipuoliskolla. Maassamme on myös paljon käytöstä poistuneita turpeennoston soita.
Olisivatko nämä mahdollisia energiapajun kasvatukselle? Ilmeisesti naapurimaassamme Ruotsissa on pajun tehoviljelyä. EU ja vihreä politikointi ovat mielestäni pahin uhka suomalaiselle yksityismetsätaloudelle koko metsäklusterillemme ja seurannaisvaikutuksineen koko kansantaliudellemme ja kansalaistemme hyvinvoinnillemme.
Voisiko energiapaju rakentaa yhteiskuntarauhaa järkevällä tavalla? Turvetta toki tullaan tarvitsemaan maassamme moniin eri tarkoituksiin lämpöenergiaa ja huoltovarmuuttamme unohtamatta. Mutta monet turvesuot ovat myös jo antaneet antinsa ja uusia käyttötarkoituksia etsitään.
Haluan, että energiapajun mahdollisuudet selvitetään myös ilmastopoliittisten tavoitteiden toteuttamisen kannalta ja myös maaseudun rahatulojen lisäämiseksi. Paju yhteyttää lehtivihreässään uutta voimaa, mikä tulisi hyödyntää. Lehtivihreä vapauttaa happea niin kasvatus- kuin tukkimetsissäkin mutta myös kesäisissä pajukoissakin.
Miksi metsänomistajia ja maaseutua syyllistetään, vaikka ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttaminen mahdollistuu ja toteutuu juuri maaseudun viljelijöiden ja metsänomistajien normaaleissa elinkeinoissa? Ilmeisesti suuri osa ihmisiä todella vieraantunut maaseudun elämästä.
Silti nämä ovat niin Suomessa kuin Euroopan Unionissakin mielestään oikeutettuja määrittelemään asioita ja asettamaan kieltoja ja rajoituksia maaseudulle eivätkä edes huomaa olevansa, että monet itse ovat myös jopa omistajia maaseudun kiinteistöissä ja metsissä.
Metsänomistajista yhä suurempi osa asuu nykyään kaupungeissa. Suuri vahinko on se, että maatilatalouden opetus on kadonnut kouluistamme käytännössä kokonaan ja tilalle tullut biologian opetus on mielestäni kehittynyt aivan liiaksi vihreän ideologian opetukseksi, koska sen opettajillakaan ei ole omakohtaista maaseudun ja sen elinkeinojen tuntemusta.
Mielestäni tämä kuitenkin kuuluisi maassamme jokaisen kansalaisen yleissivistykseen.
Suomalainen maaseutu ja maatalouselinkeinot ovat luontainen ja ekologinen ratkaisu ilmastopolitiikan tavoitteisiin ihan normaaleissa toiminnoissaan. On myös keinotekoista vaatia purojen ja jokien rannoille pakkosuojelua, koska maaseudulla luontoa on aina kunnioitettu myös pienimpienkin vesien varsilla maaseudun omien asukkaiden toimesta.
Mutta, jos EU:n toimesta vaaditaan norojen, purojen ja jokien varsille valtion pakkosuojelua, on siitä myös maksettava maanomistajille.
Siksi esitän suojelualueiden nykyisen puuston kaupallisen arvon täyttä korvausta suojelun alkamisen hetkellä 25 prosentilla korotettuna verovapaasti, ja sen jälkeen suojeltavan alueen vuotuisen puun kasvun korvaamista vuosittain pysyvänä korvauksena 25 prosentilla korotettuna verovapaasti. Ei voida rakentaakaan toisten tonteille, ja jos sen erehtyy tekemään, siitä tulee seuraamuksia – saman periaatteen tulee koskea pakkosuojeluakin yksityisten omistamille maille.
Kun aloitin kirjoitukseni pajuista, mielelläni myös vuosien saatossa haluaisin niitä rannoiltakin hakattavan energiapuuksi, koska pakkosuojelu kasvattaisi rannat kulkukelvottomiksi ryteiköiksi luonnossa liikkuville, marjastajille, kalastajille ja metsästäjille.
Mielestäni rantapolut kuuluvat maisemiin kuten vesien siintäminen kaukaakin katseltavaksi. EU ja luontoideologit taitavat olla vieraantuneita suomalaisesta luonnosta ja perinteisistä suomalaisista maalaismaisemista?
Lauri Oinonen
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/