Lukijalta: Sähkönsiirron tehomaksu rankaisee sähkön peruskäyttäjää
Suomeen valmisteltava sähkönsiirron tehomaksu on esimerkki siitä, miten hyvä tarkoitus voi kääntyä huonoksi politiikaksi. Uudistuksen tavoitteena on tasata kulutuspiikkejä ja tehdä hinnoittelusta yhtenäisempää, mutta käytännössä se uhkaa nostaa tavallisten kotitalouksien kustannuksia ja heikentää luottamusta energiapolitiikkaan.
Perustelut kuulostavat samalta kuin joulukuussa 2013 kun Fortumin Suomen sähkönsiirtoliiketoiminta myytiin Carunalle. Tässä mielessä on vaikea uskoa, että tehomaksu ei nosta sähkön käyttäjien maksamia hintoja kokonaisuutena.
Energiaviraston esittämä 5 kilowatin tehoraja omakotitaloille on epärealistinen. Nykyaikaisessa kodissa raja ylittyy helposti jo arjen peruskäytössä: sauna, liesi ja sähköauton lataus eivät ole ylellisyyttä, vaan tavallista elämää.
Silti juuri nämä tilanteet voisivat jatkossa laukaista lisämaksuja, jotka voivat nostaa kuukauden sähkölaskua merkittävästi. On vaikea ymmärtää, miksi kotitalouksia pitäisi rangaista siitä, että ne käyttävät sähköä siihen, mihin sähkö on tarkoitettu.
Uudistus on myös räikeässä ristiriidassa valtion omien ilmasto- ja energiatavoitteiden kanssa. Kotitalouksia on vuosia kannustettu siirtymään sähköautoihin ja lämpöpumppuihin.
Nyt samaan aikaan ehdotetaan maksua, joka kohdistuu juuri näiden ratkaisujen aiheuttamiin hetkellisiin tehopiikkeihin. Onko sähköistymistä todella tarkoitus edistää vai hidastaa?
Lisäksi tehomaksu olettaa, että kuluttajilla olisi todellisia mahdollisuuksia joustaa kulutuksessaan. Todellisuudessa monia kodin toimintoja ei voi siirtää yöaikaan tai viikonloppuun.
Saunaa ei lämmitetä yöllä kello 2, eikä sähköautoa voi jättää lataamatta, jos sillä on lähdettävä aamulla töihin. Kuluttajilta vaaditaan joustoa tilanteissa, joissa joustaminen ei ole mahdollista.
Hinnoittelun monimutkaistuminen on oma ongelmansa. Kun siirtolasku koostuu yhä useammasta komponentista, kuluttajan on entistä vaikeampi ennakoida kustannuksiaan.
Läpinäkyvyys heikkenee, ja samalla kasvaa epäilys siitä, että uudistus on enemmänkin verkkoyhtiöiden tulonvarmistusta kuin todellinen ratkaisu sähköverkon haasteisiin.
Näyttää siltä, että suomalaisesta arjesta tehdään eräänlainen projektinhallintaharjoitus, jossa kansalaisen odotetaan seuraavan, optimoivan ja ennakoivan lähes kaikkea itsepalveluna.
Pörssisähkön tuntihinnat, pysäköintimittarit, jätteiden lajittelu, pihan hiekoitus, sähköauton lataus, palovaroittimien paristot, tietoturvapäivitykset, Kela-viestit, lasten harrastusten ilmoittautumiset, viranomaisasiat – lista on loputon.
Jokainen yksittäinen asia on pieni, mutta yhdessä ne muodostavat kuorman, jota ei voi enää kutsua kevyeksi.
Sähköverkon kapasiteettiongelmat eivät synny pientaloasukkaiden saunomisesta, vaan vuosien investointivajeesta ja suurten toimijoiden kulutuspiikeistä. Tehomaksu kohdistuu väärään paikkaan ja väärään mittakaavaan, 5 kilowatin tehoraja on aivan liian pieni.
Suomen energiapolitiikka tarvitsee johdonmukaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Tehomaksu ei tarjoa kumpaakaan. Sen sijaan se lisää epävarmuutta, nostaa asumisen kustannuksia ja rankaisee niitä, jotka ovat jo tehneet ilmastoviisaita valintoja.
Tällainen uudistus ei vahvista sähköjärjestelmää – se heikentää luottamusta siihen.
Antti Roine
Ulvila
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/