Lukijalta: Sähkökatko osoitti, että järjestelmämme voi romahtaa milloin tahansa
Me täällä länsimaissa olemme valjastaneet elämämme sähkön ja teknologian varaan. Luotamme sokeasti siihen, että kehittämämme infrastruktuuri takaa meille helpon elämän. Luotamme siihen, että vettä riittää ja pystymme ravitsemaan itsemme luonnon antimilla.
Portugalin ja Espanjan laaja sähkökatkos osoitti kuitenkin sen, että järjestelmämme voi romahtaa minä hetkenä tahansa. Olemme rakentaneet elämämme sähkön varaan ja luotamme vakaasti siihen että voimme jatkaa elämäämme huolettomasti eteenpäin.
Moni on sanonut, ettemme voi palata ajassa taaksepäin. Muistuttakaamme mieliimme, miten silloin elimme. Meillä oli ruokaa, koska viljelimme sen itse. Meillä oli vettä, koska meillä oli kaivomme. Meillä oli saunat, joissa peseydyimme ja ulkohuussit, minne laskimme tarpeemme.
Toki me kuolimme nuorempina, kun sairauksia ei niin hoidettu, myös lapsikuolleisuus oli suurempaa ja elimme myös puutteessa. Mutta elämämme oli kaikin tavoin luonnollisempaa. Emme tienneet toisenlaisesta elämäntavasta.
Nyt meidän ei tarvitse huolehtia juuri mistään. Vesi tulee hanasta, osa kaupoista on yötä päivää auki. Eikä kauppoihin tarvitse välttämättä enää edes mennä, kun robotit tuovat ostokset kotiovellemme. Lapsistakaan ei tarvitse huolehtia, kun heidät voi viedä päivähoitoon vaikka vanhempi tai vanhemmat olisivat kotona.
Kaikesta huolimatta olemme maailman onnellisin kansa! Mutta juuri nyt ennestäänkin vähävaraisilta ihmisiltä viedään loputkin. Monen heistä ei ole tarvinnut tehdä elämänsä eteen muuta kuin opetella käyttämään se vähäinen raha, mitä he ovat valtiolta saaneet, tekemättä yhtään mitään.
Heillä ei ole voinut teettää töitä eikä palveluksia. Olemme opettaneet suuren osan kansastamme elämään mitään tekemättä, ja toinen puoli kansasta tekee töitä nääntymiseensä asti.
Mutta emme ole ajatelleet, mitä sitten tapahtuu, kun sähköt katkeavat, kun pimeys ja hiljaisuus laskeutuvat yllemme, kun luomamme keinotekoinen elämä ympäriltämme lakkaa toimimasta.
Kun jääkaapit, pakastimet, mikrot, tietokoneet, valot ja bensamittarit eivät enää toimi eivätkä kauppojen ovet avaudu. Miten meille silloin tapahtuu?
Olemme menettäneet täysin kosketuksemme maahan. Muistammeko enää lähteitä, joita meidänkin maassamme yhä virtaa? Vesi on kaiken elämän lähde. Ilman vettä emme voi elää.
Meidän on herättävä ajattelemaan toisin! Kuka enää osaa nikkaroida ja korjata huonekaluja? Kuka osaa veistää puuta? Lapsemmekin ovat unohtamassa nämä elintärkeät nikkaroinnin taidot, kun kukaan ei niitä osaa enää lapsillemme opettaa.
Meidän on opittava keräämään marjat metsistämme, meidän on myös otettava kaupunkiviljely tosissamme. Meidän on otettava vanhat ruokien säilöntämenetelmät käyttöön ja opetettava ne kaikelle kansalle!
Kuivaaminen, suolaaminen ja umpioiminen olivat ennen käytössä. Ruisleivätkin leivottiin itse, ne kuivatettiin parressa, leipää syötiin pitkin vuotta. Lihat suolattiin ja marjat kuivatettiin.
Jos emme ota näitä vanhoja tapoja uudelleen käyttöömme, meille tulee nälkä ja vilu. Kaupunkien rakennukset kylmenevät ja pimenevät pakastimien hiljalleen sulaessa.
Mitä meille tapahtuu jos jumaloimamme tietotekniikka kännyköineen lakkaa toimimasta? Mitä me silloin teemme, kun kykymme rakentavaan keskusteluunkin on vähentynyt, melkeinpä unohtunut.
Nyt ovat puuhellat, leivinuunit ja pönttöuunit kullanarvoisia. Onneksi niin moni meistä haluaa muuttaa maaseudulle, jossa voimme elää ilman nykyaikaisia sähköllä toimivia laitteita.
Birgitta Wulf
Salo
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/