Lukijalta: Katse esiopetukseen
Viimeiset vuodet on käyty juupas-eipäs-keskustelua kaksivuotisesta esiopetuksesta sekä huudettu peruskoulua apuun pelastamaan kaikki lastemme murheet tunnetaidoista taloustaitojen kautta PISA-tuloksiin. Kaikki näistä ovatkin tärkeitä taitoja, mutta on kohtuutonta ajatella, että perusopetus voisi vastata kaikkiin sille asetettuihin vaateisiin.
Ongelma on siinä, että varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen tehtäviä ja tavoitteita ei nähdä kokonaisuutena ja yhtenäisenä lapsen kasvun- ja opin polkuna, jossa eri vaiheissa on aikaa, perehtyneisyyttä ja mahdollisuuksia keskittyä erilaisiin asioihin.
Oppimaan oppimisen edellytykset ja sosio-emotionaaliset taidot, kuten vaikkapa impulssien hallinta ja pettymysten sieto, sinnikkyys ja kuuntelemaan keskittymisen taito alkavat kehittyä jo kauan ennen Aapisen avaamista.
Näitä taitoja opetellaan niin kotona, varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa kuin läpi elämän, mutta varhaiskasvatuksen osallistumisasteen ollessa yli 80 prosenttia (Tilastokeskus) ja puhuttaessa mahdollisimman hyvästä pohjasta alkuopetuksen perustaidoille varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen merkitys korostuu.
Suomessa on hämmästyttävän kirjavat tavat järjestää esiopetusta. Sen sijaan, että keskustellaan esiopetuksen kestosta, tulisikin keskittyä sen järjestämisen tapoihin ja koko oppimisen polun alkupuoliskon ymmärtämiseen toisiaan tukevana kokonaisuutena.
Tällä hetkellä kaksi 6-vuotiasta Annaa voivat kokea täysin erilaiset eskarivuodet. Toisella ryhmässä on 13 lasta, opettaja ja hoitaja sekä useampi tila käytössä leikkiin ja leikin kautta oppimiseen koko päivän ajan.
Toisella paikkakunnalla 6-vuotias Anna on 20 lapsen luokkahuoneessa pulpetteineen aamupäivän ja iltapäiväksi siirtyy ”kerhoon”, jossa ei ole opettajaa ja pedagogisia tavoitteita.
Käytännössä siis tilanne voi pahimmillaan olla se, että kesken päivän vaihtuvat ryhmä, ryhmän koko, tilat, henkilökunta, lainsäädäntö, järjestelmät, opetussuunnitelmat ja henkilöstön vaatimukset. On sanomattakin selvää, että tällainen ei ole lapsen hyvinvoinnin, kehityksen ja oppimisen kannalta paras vaihtoehto.
Esiopetuksen lainsäädäntö ei siis myöskään ole aivan yksiselitteinen.
Esiopetuksessa sovelletaan perusopetuslakia, mutta jos esiopetusta toteutetaan päiväkodin tiloissa, esiopetukseen sovelletaan lisäksi myös varhaiskasvatuslakia. Lisäksi iltapäiviin voidaan järjestämistavan mukaan soveltaa varhaiskasvatuslakia tai perusopetuslakia.
Esiopetuksen rooli varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen välillä on ymmärrettävästikin ristiriitainen siirtymävaiheena ja verrattain uutena osana perusopetuksen lainsäädäntöä.
Keskeistä olisi nojata tietoon, jota on saatu tutkimuksista, kehityshankkeista ja muun muassa kaksivuotisen esiopetuskokeilun loppuraportista (OKM, 2026).
Esiopetuksen järjestämisen käytänteitä tulee selkeyttää ja yhtenäistää näiden tietojen pohjalta seuraavalla hallituskaudella, jotta kokonaisuus on mahdollisimman toimiva lapsen kehitykselle ja lähtökohdat koulun aloitukselle ja perustaitojen oppimiselle olisivat kaikille lapsille mahdollisimman hyvät.
Aino-Riikka Simula
varhaiskasvatuksen opettaja esiopetuksessa
sivistyslautakunnan puheenjohtaja
eduskuntavaaliehdokas
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/