Lukijalta: (Geo)poliittiset päätökset muovaavat tulevaisuuttamme
Sain joululahjaksi Sauli Niinistön kirjan Kaikki tiet turvaan (2025, 314 sivua). Kirja piirtää isoa kuvaa ulko- ja turvallisuuspolitiikastamme ajalta 2012–2024 – hyvin vaihtelevissa geopolitiikan suhdanteissa. Menneisyys on tulevaisuuden peili. Mutta riittääkö meillä kärsivällisyyttä oppia menneistä?
”Tämä on kirja turvallisuudesta, siitä miten sen koin, mitä sen eteen tein ja millaisia teitä pitkin sinne edettiin”, kertoo Niinistö kirjansa esipuheessa.
Kirja kertoo rohkeasti asioista, joista vallankin Niinistön virkakauden alussa puhuttiin tai oli puhuttava hieman sordiino päällä. Presidentin vallankäytöstä ja -oikeuksista kirja piirtää konkreettisen kuvan.
Sinnikkään Suomen linja, suunta ja tahto suhteessa ulkovaltoihin kristalloituu kirjassa hyvin. Fokuksessa ovat Suomen naapurisuhteet, olemassaolon ja turvan perusteet sekä vahva tietoisuus eurooppalaisista ja transatlanttisista suhde- ja toimintaverkostoista.
Teksti on helppolukuista, ehkä paikoin turhankin yksityiskohtaista, höystettynä Niinistölle ominaisilla pohdinnoilla. Niinistö kummeksii joitain näkemyksiä ja oikoo myös vääriä tietoja. Hän oli poiminut niistä esimerkkejä muun muassa Helsingin Sanomista.
Kirja sisältää tietoa ja ymmärrystä – saatua oppia – politiikan psykologisista pelikentistä. Kipuilut päätöksenteon prosessien hitaudesta koetaan kärsivällisesti asiaankuuluvina.
Oman maan etu, laajempi yhteinen etu, edellytti valpasta ja toimellista pelisilmää noissa epävakaissa oloissa. Paineisissa tilanteissa luottamuksen ja luottohenkilöiden merkitys korostuivat.
Niinistön välittämä kuva ulkopolitiikan prosesseista kertoo kutkuttavia seikkoja joidenkin presidenttien toimintalogiikasta. Vihjeitä oli ja on tulkittava. Omia siirtoja on huolella punnittava. Ennakoimattomiin sattumuksiin ja aloitteisiinkin on varauduttava. Maltti ei pettänyt.
Niinistön tekstit liikkuvat lähellä päivänpolitiikkaa. Analyysejä on toki luettavissa avainpäättäjien tapaamisista Venäjällä, EU:ssa, Pohjoismaissa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa – Helsingissäkin.
Niinistö nostaa esiin monia arvostamiaan nimiä. Heidän joukostaan mainittakoon vain Yhdysvaltain Joe Biden ja Jake Sullivan sekä Norjan Jens Stoltenberg ja Jonas Gahr Störe.
Kiinan Xi Jinpingin vienon hymyn ja tuttavallisten kohtaamisten takaa löytyy myös tilanteen edellyttämä rautainen johtajuus. Keskustelijoina Donald Trump ja Vladimir Putin olivat kuin eri maailmasta. Henkilökuvaus heistä oli tarkkanäköistä – eräistä muistakin valtionpäämiehistä.
Niinistön muistiinpanot ja päiväkirjamerkinnät tukevat kerronnan liikkumista ajan hermolla ja välittävät tuntemusten vuoristorataa. Yhdeksänsivuinen henkilöhakemisto tavatuista maailmanpolitiikan päättäjistä kertoo osaltaan työn painopisteistä.
Niinistö tunnustaa, joissakin kohdin, toimineensa vähemmän viisaasti, ja senkin, kuinka hän prosessien edetessä oli suuntaamassa asioita aloitteillaan, keskusteluillaan ja kokemuksillaan. Lukiessa ei syntynyt epäilyä, etteikö Niinistöä haluttaisi kuulla, kuunnella ja pitää vahvasti mukana.
Tapahtumien kuvaus pitää lukijan hereillä. Todellisia onnistumisia ja erehdyksiä arvioidaan, henkilöitä ja tapaamisia luonnehditaan ja kiitosta jaellaan – yksilöidystikin ansioiden mukaan.
Ihmistuntemus on vaikuttajien valttikortti. Ja tulkinnoissa on mukana kysymys, miksi joku tai jotkut toimivat niin kuin toimivat.
Niinistön arvio Putinista osunee naulankantaan: ”Putin on läpikotaisin KGB:n kasvatti, mutta myös äitivenäjän isovenäläinen poika. Edellinen selittää hänestä varmaan toiminnan tavat ja välineet, jälkimmäinen taas tahdon ja hengen. Hänessä venäläisyys on syvässä. Niissä traditioissa valtakausi kruunataan hankkimalla lisää alueita.”
Niinistön kaudella kaksi suurta asiaa olivat Venäjän irtautuminen sääntöihin perustuvasta maailmanjärjestyksestä ja sen seurauksena Suomen Nato-jäsenyys – ei heittämällä, vaan kivuliaan, tiiviin ja laajapohjaisen diplomatian avittamana. Venäjän hirmutyöt Ukrainassa edistivät prosessia.
Kirja Kaikki tiet turvaan kertoo harkitsevan ja kansansuosiota nauttineen presidentin toiminnasta, näkemyksistä ja ennakoinneista. Eikä näyttämö ollut pieni – se oli osa geopolitiikkaa, lähihistoriaa, huolta jopa ihmismassojen turvallisuudesta – ja kansamme turvattomuuden minimointia.
Esko Korkeakoski
dosentti ja tietokirjailija Valkeakoskelta
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/