Lukijalta: Alueiden arvostuksesta
Kevät on lisääntyvän valon ja lämmön aikaa. Mutta tietyistä arvovaltaisistakin poliittisista piireistä hohkaa kovin takatalvisia näkemyksiä. Alueelliset ja hyvinkin osaavat ideat ja toteutukset saavat jäätäviä vähättelyjä.
Viimeisimpänä nykyhallituksen riveistä kuului, että jotkin yleissivistävän peruskoulun oppiaineet tulisi poistaa tai aikaansa seuraavien pikkulukioiden tarjoamat opiskelumahdollisuudet vierasmaalaisille ovat jotenkin kyseenalaisia.
Kansalaisopistojen tarjoama harrastus- ja opetustyö sekä kansanopistojen yleissivistävä ja lähes 24/7 toimiva kotouttaminen muun muassa maahanmuuttajille ovat kohtuuttoman arvioinnin keskellä.
Metropoleissa menestytään ja keskittyneet palvelut tiettyyn mittakaavaan asti ovat paikallaan. Mutta onko tuo menestyksellisyys sittenkään täydellinen totuus? On jonotusta, ruuhkaa, kiireistä melua, aikataulutusta.
Paikasta riippumatta, siis kaupunkikeskuksissa tai maaseudun sydämessä, digitaaliset palvelut vaativat jatkuvaa päivittämistä, sovellutusten sorvaamista tai muuten on koko maailmasta out.
Pienillä paikkakunnilla on usein tietty alueellinen yrittämisen terve ylpeys ja todellinen tahto palvella omaa asiakaskuntaa. Yhteiskunta voisi siis tarjota nuo peruskehykset (terveys, turvallisuus, sivistys, liikennepalvelut) vähättelemättä.
Myönteinen, kannustava sanallinen palaute on ilmaista, mutta saattaa tuottaa moninkertaisena, innostavana arkienergiana.
Luonto on suuri voimavara, mutta metsän uumenissa tai peltolakeuksilla elantonsa hankkiva tarvitsee todellisia fyysisiä voimia sekä henkistä voimaantumista. Viimeksi mainittuun voisi puhtia puhaltaa myönteisempi media ja vastuullisten päättäjien suotuisampi sanoitus asioita kohtaan.
Alueellinen tiedotus ja yleensäkin selkeä tieto siitä, missä mennään ja miksi jotain tapahtuu, on rajoittunutta, suorastaan suppeaa. Alueuutiset Ylellä ovat vain otsikkoja ja päättyvät kehotukseen piste fi.
Olen koko ikäni seurannut uutisia, ja varsinkin sanomalehdistä luettuna ne tuntuvat jotenkin todellisilta. Mikä on printattu tai präntätty, siihen voi palata myöhemmin tilanteen mukaan.
Kun maailma ja erityisesti Eurooppa vaikuttaa olevan myllerryksessä, niin suurten otsikoiden välistä voi lukea pieniä piristäviä kulttuuriuutisia.
Edesmenneen lappilasitaiteilijan Reidar Särestöniemen värikylläiset lähes abstraktiset maisemat vaikuttivat aikoinaan monen mielestä lähes kaaokselta, vaikka saattoi olla kysymyksessä kaamos. Mutta UKK näki taiteilijan suuruuden jo aikoinaan, ja taiteilija sai arvovaltaista sekä ansaittua tukea eläessään.
Taiteilijan luomaa kaaosta voi nyt verrata uutiskuvien surullisiin sotaraunioihin. Taiteilijan kuvaama, luonnonvoimien ja -värien kaaos puhuttelee kokijaansa eri tavalla.
Aune Linnimäki
taidehistorioitsija, kuvataiteen lehtori
Rantasalmi
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/