Lähisuhdeväkivallan lisääntyminen on ihmisoikeusloukkaus ja mainehaitta
Suomi on jälleen uusimmissa selvityksissä todettu Euroopan toiseksi vaarallisimmaksi maaksi naisille. Ja vielä uskomattomammalta kuulostaa, että pahimmat vaarat eivät niinkään piile pimeillä kaduilla vaan – omassa kodissa.
Valtaosassa tapauksista pahoinpitelijä on tuttu henkilö, usein nykyinen tai entinen elämänkumppani.
Vaikka media pitää asiaa kiitettävästi esillä, poliitikot eivät sille syty. Lähisuhdeväkivalta marginalisoidaan, ja nykyään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa – tietenkin alustasta riippuen – aiheen sekaan luikertelee vähättelyä ja vihapuhetta.
Ajallemme tyypillinen kysymyksenasettelu on, miksi miesten kohtaamasta väkivallasta ei puhuta. Kaikki väkivalta on tuomittavaa ja siitä joutuu rikosoikeudelliseen vastuuseen. Jos suuri osa lähisuhdeväkivaltaa kokeneista on naisia, miten tämän vakavan yhteiskunnallisen ja perisuomalaisen ongelman esillä pitäminen heikentää miesten kokeman väkivallan tuomittavuutta?
Poliitikkojen on herättävä kuuntelemaan esimerkiksi omien naisjärjestöjensä ja asiantuntijoiden viestejä. Jos maassamme pahoinpidellään, raiskataan tai tapetaan nainen päivässä, eikö se ole myös mainehaitta tälle tasa-arvolla, turvallisuudella ja hyvinvoinnilla itseään brändänneelle maalle?
Vähenisikö marginalisointi, jos taloudellisista vaikutuksista alettaisiin puhua? Lähisuhdeväkivalta maksaa työstä poissaoloina, sairauslomina, oikeusprosesseina, mielenterveysongelmina.
Lisäkustannuksia syntyy siitä, että maa, jolla on tällainen ranking kiviriippanaan, ei tunnu kovin houkuttelevalta vaikkapa niiden paljon kaivattujen kansainvälisten huippuosaajien silmissä.
Suomi vähättelee naisten kärsimystä. Viime aikoina ymmärrettävistä ja oikeutetuista syistä käynnistynyt keskustelu syntyvyydestä sivuaa aihepiiriä sikäli, että siinäkin keskustelussa nuori nainen näyttäytyy välineenä, joka on vain saatava – rahalla tai muilla etuuksilla – toimimaan oikealla tavalla. Samalla luemme mediasta, kuinka hoitovapaalta palaavan määräaikaisen (nais)työntekijän työ on poissaolon aikana hävinnyt savuna ilmaan.
Lähisuhdeväkivaltaa on – sen edelleen lisäännyttyä ja raaistuttua – alettava lähestyä ihmisoikeuskysymyksenä, jolla on mittavat taloudelliset, sosiaaliset ja perhepoliittiset vaikutukset.
Päivi Mononen-Mikkilä
puheenjohtaja
Suomen Keskustanaiset ry
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/