Kuinka reiluja ovatkaan turpeen alasajon vaikutukset?
Maassamme on tapahtumassa massiivinen ”oikeusmurha” turvetuottajien kohdalla jopa kahdella tavalla.
Ensinnäkin nopeutetulla aikataululla huoltovarmuudenkin näkökulmasta tapahtuva kokonaisen elinkeinon lakkauttaminen on täysin ennen kuulumatonta. Vain pontikankeitto on kuulunut vastaavanlaisen kohtelun piiriin.
Toiseksi kaikki turvetuottajat eivät todellakaan ole samalla viivalla lopettamaan toimintaansa.
Jo tuottajien ikärakenteen vaihtelut, toimintojen käynnistymisten eriaikaisuudet ja uusien toiminta-alojen hankintojen ajoittumiset ovat asioita, jotka eriarvoistavat turvetuottajat keskenään nyt julkisuuteen kantautuneiden ”tukien” suhteen.
Ne alan toimijat, jotka ovat toimintaelinkaarensa päässä, menettävät vähiten. He, jotka ovat aloittaneet juuri ja he jotka ovat toiminnan elinkaaren puolivälissä, menettävät paljon.
Tuet eivät tule korvaamaan taloudellisia ja varsinkaan inhimillisiä menetyksiä. Viime mainituja ei muutenkaa korvata minkäänlaisella rahalla.
Televisiossa Satu Hassi vastusti jyrkästi turvealan rauhallista alasajoa, koska se ”hidastaisi” ilmastonmuutoksen torjuntaa. Tarkoittikohan sitä Suomen ilmakehän osalta?
Ei varmaankaan muistanut, että maapallon kaikilla kansoilla on yhteinen ilmakehä. Kun sitä pilataan jossakin päin maailmaa siihen malliin, että suomalaisen turpeen alasajossa muutaman vuoden viivytys ei taatusti näy mittareissa.
Hassikin hyväksyi erilaisia tukia tuotannon lopettaville, mutta en kuullut, että olisi tarkentanut, kuinka se myönnetään tuottajakohtaisesti.
Näin maallikkona vanhalla lautamiesjärjelä ajateltuna tuottajille myönnettävät tuet on ehdottomasti muotoiltava tuottajakohtaisesti ottaen huomioon tuotannon elinkaarivaiheet. Vain ja ainoastaan tällä tavalla tehdään oikeutta ja ollaan jollakin tasolla tasapuolisia eri elinkaarivaiheessa oleville tuottajille.
Muuten pelkkä könttätuki kaikille samalla mitalla on torso.
Kaikkein järkevintä on kuitenkin hyväksyä se, että tuotantojensa elinkaaren alkupäässä oleville annetaan riittävän monen vuoden tuotantomahdollisuus toimintojensa reiluun ja oikeudenmukaiseen alasajoon.
Samalla nuorimmat tuottajat saavat aikaa uuden tuotantosuunnan löytymiselle. Näin tehden aiheutetaan samalla vähiten inhimillistä kärsimystä.
Ihan vain näistäkin syistä – huoltovarmuudesta puhumattakaan – turpeen alasajo kannattaa suunnittella huolella.
Sillä säästetään myös kalliita tukirahoja. Turpeen alasajolle tulee nyt julkitulleilla tiedoilla kallis lasku valtiolle, kaikkien veronmaksajien maksettavaksi.
Lauri Jokinen
Karstula