Keskustalainen – teetkö tarpeeksi töitä nuorisokannatuksen parantamiseksi?
Ajatuspaja Alkion teettämän kyselyn mukaan alle kymmenes 18–30-vuotiaista nuorista äänesti keskustaa viime kuntavaaleissa.
Kyselyn mukaisesti keskustan nuorisokannatus yltää vain puoleen kuntavaalien lopullisesta tuloksesta. Entiselle nuorisokannatuksen kärkipuolueelle tämä tilanne näyttää erityisen hälyttävältä.
Mutta miten sitä nuorisokannatusta oikein nostetaan? Tämä on yksi kysymys, jota pohdimme, jos ei päivittäin niin säännöllisesti.
Nuorisokannatuksen kysymykseen liittyvässä keskustelussa voidaan huomata selittelyn ja voivottelun makua sekä nuorten lokerointia ja aliarviointia.
Nuoria pidetään laiskoina tai nuorten mielipiteitä ei huomioida. Esimerkiksi nuorten huoleen ilmastonmuutoksesta
viitataan kintaalla ja keskustelu uusista energiapoliittisista avauksista jää vain uusiutumattoman turpeen puolustamiseen.
Meidän ei pidä jäädä poteroihin voivottelemaan eikä meidän pidä sirotella tuhkaa päämme päälle. Tai
turvetta.
Nuorisokannatus ei nouse selittelyillä tai nuoria aliarvioimalla. Mikäli haluamme olla nuorten kannattama puolue myös 2030-luvulla, meidän täytyy antaa tilaa nuorten mielipiteille eikä meidän tule sivuuttaa niitä.
Meidät keskustalaiset tunnetaan keskustelijoina. Jatkuvan keskustelun sijaan meidän tulee myös kuunnella. Meidän täytyy tehdä enemmän yhteistyötä esimerkiksi oppilaitosten, nuorten vaikuttajaryhmien sekä nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen kanssa.
Kuuntelemisen pohjalta meidän tulee tarjota ratkaisuja nuorten kysymyksiin. Esimerkiksi meillä nuorkeskustalla on ilmastonmuutokseen, hyvinvointiin, toimeentuloon, ihmisoikeuksiin ja eriarvoisuuskehitykseen liittyviä kantoja ja
ratkaisuja.
Nämä asiat ovat muuten samoja, mihin nuoret haluavat vastauksia.
Lopuksi on myös syytä muistuttaa kanssakeskustalaisia siitä, ettei kannatuksen nostaminen lähde vain
Apollonkadun puoluetoimistolta. Mielestäni vastuun siirtäminen puoluetoimistolle ja sen työntekijöille kuulostaa laiskalta selittelyltä.
Nuorisokannatuksen nostaminen lähtee meistä jokaisesta ja meidän jokaisen asenteesta. Näkyykö toimintamme tarpeeksi nuorille ja opiskelijoille?
Kutsummeko nuoria ja opiskelijoita mukaan toimintaan? Ymmärrämmekö riittävästi nuorten arkea ja mielipiteitä?
Meistä jokainen voi voivottelun sijaan tehdä enemmän. Myönnän itsekin, että voin tehdä enemmän. Myönnätkö sinä?
Joonas Paavilainen
Kirjoittaja on ehdolla keskustaopiskelijoiden puheenjohtajaksi. Hän toimii keskustaopiskelijoiden 2. varapuheenjohtajana.
