Itsenäiseen ulkopolitiikkaan
Suomen Nato-jäsenyys varmistui, kun Turkin parlamentti sen omalta osaltaan hyväksyi.
Tähän päättyi prosessi, jolla Suomi luopui sotilaallisesta liittoutumattomuudestaan ja liittoutui.
Viime vuoden lopulla julkaisemastani kirjasta ”Sota vai rauha Suomelle?” on luettavissa, kuinka jäsenyyshanke viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana hoidettiin. Teos on nyt luettavissa ilmaiseksi kotisivuni kirja-arkistosta.
Nyt kun Suomen turvallisuuspoliittinen perusratkaisu muuttuu, on keskusteltava siitä, millaista ulkopolitiikkaa Suomi vastedes toteuttaa.
Tässä vaiheessa on syytä korostaa sitä lähtökohtaa, että Naton jäsenenäkin Suomella tulee olla itsenäinen ulkopolitiikan linja.
On syytä oppia niistä kokemuksista, joita olemme saaneet jäsenyydestämme Euroopan unionissa.
EU:lla ei ole yhtä ja ainoaa (single) ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kullakin jäsenmaalla on oma kansallinen ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa, jota yhteinen (common) politiikka täydentää.
Suomessa tätä ei ole aina ymmärretty, vaan on orjallisesti seurattu suurten jäsenmaiden linjaa.
Natolla ei ole edes yhteistä ulkopolitiikkaa, vaan jokaisella jäsenmaalla on omansa. Tämä on muistettava, kun alamme suunnitella ja toteuttaa politiikkaamme Nato-jäsenyyden oloissa.
Suomella tulee sekä EU:ssa että Natossa olla itsenäinen ulkopolitiikan linja.
Paavo Väyrynen
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.