Hyvinvointi – turvallisuus – huolenpito
Peruuttamattomien koronavaurioiden estämiseksi on jouduttu ottamaan velkaa, turvataksemme pahimmat vauriot. Suomi on ottanut sitä noin 20 miljardia. Kukaan ei tiedä, milloin pandemia on ohitse. Monet asiat ovat muuttuneet totaalisesti. Varautumisella asioita olisi voitu helpottaa, mutta, vuosi sitten jouduttiin toteamaan, että varautuminen ei ollut riittävää, uhat ja häiriöt oli unohdettu. Yksi asia on kuitenkin varma: Velka on maksettava.
Tällä hetkellä kuntien taseet näyttävät hyviltä, kun niin sanottua korona tukea on jaettu avokätisesti. Sen jakaminen on kuitenkin kohta ohi. On tehtävä jotakin muuta, korotettava veroja tai leikattava. Verojen korotus vähentää kysyntää ja tappaa yrittämisen ja vain yrittäminen työllistää. Leikkaaminen kurjistaa yhteiskuntaa. Jää jäljelle uusien toimintamallien ja resurssien haku. Se on hankalaa, koska muutos aiheuttaa vastarintaa ja rutiineista poikkeaminen johtaa epämukavuusalueelle.
Elin 90-luvun laman tehtävissä, jossa puolustusvoimien tehtävät säilyivät ja rahat vähenivät. Oli pakko miettiä uusia tapoja toteuttaa tehtäviä. Sama toistui Maanpuolustusyhdistyksen piiripäällikkönä 2000-luvun alussa. Puolustusvoimat tarvitsi vain noin 250 000 asevelvollista, reserviläistä sodan ajan joukkoihin. Mihin suurta sijoittamatonta reserviä voisi käyttää? Missä puolustusvoimilla on vajetta resursseissa? Koulutuksessa.
MPK voisi kouluttaa puolustusvoimien tarpeisiin muun muassa reservin kouluttajia ja joukkoja. Näin tehtiin, Varsinais-Suomeen koulutettiin 350 täsmäkoulutettua kouluttajaa. Se vei kaksi vuotta ja sitten he olivat valmiita. Homma toimi. Säkylässä oli harjoitus, jonka reserviläinen suunnitteli, johti ja johti harjoituksen purkamisen. Harjoitukseen osallistui 2 200 reserviläistä ja se maksoi 20–25 % samanlaisen kertausharjoituksen kuluista ja mielenkiintoisinta oli, että palaute harjoituksesta oli parempi kuin kertausharjoituksissa.
Mihin loppuja reserviläisiä voisi käyttää? Mihin kolmannen sektorin toimijoita? Mihin lähes 1,5 miljoonaa ikäihmistä? Vuonna 2012 olimme tulleen turvallisuuden suhteen alla olevan kuvan kaltaiseen järjestelyyn maanpuolustuspiirissä, siis markkinoimme ajatusta. Miksei se toimisi kaikissa hyvinvointia, turvallisuutta ja hoivaa tuottavissa toimissa?
Kunta on keskiössä, koska kaikki mikä tapahtuu Suomessa, tapahtuu aina jossakin kunnassa. Tätä prosessia johtaa kunnan johtaja, koska valmiuslain mukaan hän, joka johtaa normaalioloissa, johtaa myös poikkeusoloissa ja johtaa myös valmistelut. Kuvassa arvioidaan YTS:n häiriöiden vaikutusta kunnan eri hallinnonaloihin ja niissä tehtäviä päätöksien vaikutuksia muihin hallinnon aloihin aina 10 vuoden päähän, kahden vaalikauden yli. On siis haettu kokonaisuuden kannalta parasta vaihtoehtoa.
Prosessissa on mukana kunnan alueen talouselämä. Sillä on sama tavoite, kuin kunnalla, jatkaa avaintehtäviään kaikissa tilanteissa. Prosessiin osallistuvat myös viranomaiset, seurakunta jne. On kysymys hyvinvointia, turvallisuutta ja hoivaa tuottavasta yhteistyöstä!
Edellä kuvatun prosessin myötä saadaan kaikille tasoille ml laitoksiin, kouluihin, päiväkoteihin ja vanhusten hoitolaitoksiin toimenpideluettelot. Tämän resurssikartoituksen myötä voimme tarjota kolmannelle sektorille tarkkoja tehtäviä normaali-, häiriö- ja poikkeusoloissa. Näin tuotamme osan tarpeista kolmannen sektorin toimenpitein. Tärkeä resurssi on myös kuntalainen itse.
Merkittävä resurssi yhteiskunnassa on kasvava joukko ikäihmisiä. Luulen, että se aika on ohitse, että tietyssä ikävaiheessa sinut siirretään syrjään, yhteiskunnan painolastiksi. Meitä on vain runsaat 1,5 miljoonaa. 10 prosenttia tarvitsee jatkuvaa hoivaa. 40 prosenttia haluaa jatkaa työtehtävissä. Lopuille voimme tarjota toimintaa lapsiperheiden, nuorten, koululaisten iltapäiväkerhojen, omaishoitajien ja ikäihmisten avustamisessa ja aktivoinnissa. Tämän oivaltaminen on tärkeää, koska pitämällä ikäihmiset henkisesti ja fyysisesti aktiivisina, he pystyvät elämään kotona 10–20 vuotta pidempään.
Tällä hetkellä puhutaan taas sotesta. Kunnalle jää edelleen paljon, ainakin ennalta ehkäiseviä tehtäviä. Tarvitaan tekijöitä, mutta ennen kaikkea uutta ajattelua. Ihmisen on paljon helpompi tehdä niin kuin ennenkin. Sama koskee organisaatioita ja yhteiskuntaa. Luulen kuitenkin, että meidät on pakotettu muutokseen. Velka, ikääntyvä kansa, halu tuottaa entistä enemmän etuisuuksia kansalaisille, pakottaa meidät hyväksymään muutoksen. Mitä nopeammin ja hallitummin, sitä helpompaa.
Mauri Ikonen, Masku