Huostaanotettujen lasten sijoituspaikkoja ei valvota
Yleinen käsitys on että lasten huostaanotot ovat oikeutettuja ja lapset pääsevät parempiin oloihin päästessään sijaisperheeseen.
Näin ei ikävä kyllä aina ole, koska sijaisperheiden tai muiden lapsista huolta pitävien tahojen valvonta on riittämätöntä tai sitä ei ole. Kukaan ei siis tiedä miten nämä huostanotetut lapset voivat. Olemmehan saaneet lukea lasten huonosta kohtelusta laitoksissamme, mutta miksi valvonta ei edelleenkään toimi? Emmekö todellisuudessa välitä lapsistamme?
Lapsi myös saatetaan iästä riippumatta vierottaa läheisistään pitkäksikin aikaa, silloin vielä vähemmän tiedämme lasten olosuhteista. Tässä kohdin mennäänkin kummallisen ja oudon ajatusmallin taakse, että lapsi pitäisi näin kiinnittää sijaisperheeseen. Miksi?
Kukaan ei lopulta tiedä miten lapsi huostaanotettuna voi ja saako hän tarpeeksi ruokaa ja miten lasta kohdellaan. Huostaanotettujen lasten epäsuotuisat kasvuolosuhteet eivät voi olla vaikuttamatta lapsen psyykeeseen ja tutkimuksissa onkin todettu näiden lasten tekevän itsemurhia enemmän kuin muiden lasten.
Huostaanotoissa ei siis ole kyse pelkästään mahdollisista lasten huonoista kotioloista, vaan olot saattavat sijaisperheissä tai perhekodeissa olla vieläkin huonommat. Tällaisia hoitopaikkoja ei saisi olla yhtäkään. Näistä asioista viranomaisetkin vaikenevat, eivätkä he tunnu olevan näistä lapsissa vastuussa.
Lopulta lasten perheet joutuvat taistelemaan lakimiesten avulla saadakseen lapsensa takaisin kotiin ja esimerkiksi hallinto oikeuteen tehdyt kantelut saattavat kestää vuodenkin, eikä huostaanottoa välttämättä siitä huolimatta pureta, vaikka kotiolot olisivat kunnossa. Kukaan ei tunnu valvovan sosiaalityöntekijöidenkään työmoraalia ja he voivat rajoittaa yhteydenpitoa lasten läheisiin mielensä mukaan, eikä niihin ole välttämättä mitään syytä.
Näin läheiset eivät näe lasta viikkokausiin, tämä jos mikä traumatisoi ikävöivää lasta ja koko perhettä. Lastensuojelulaki toimii vain kirjoitettujen pykälien muodossa, mutta käytännön tasolla lakia ei useinkaan noudateta.
Siksi toivon vilpittömästi että tukisimme toinen toisiamme, etteivät lapsemme joutuisi epäinhimillisen ja toimimattoman, suorastaan mielivaltaisen lastensuojelun hampaisiin. Valoa ja rakkautta sydämiinne – ihan jokaiselle.
Lastemme ja heidän perheidensä puolesta.
Birgitta Wulf
Kerava
