Ennen oltiin fiksusti vaiti urheilijan epäonnistumisen syystä
Viimeiset Pariisin olympialaiset menivät Suomen kannalta heikosti, ei tullut yhtään mitalia. Tästä asiasta on keskusteltu paljon. Varmasti urheilijoilla oli myös paljon pettymyksiä, kilpailukauteen oli osunut loukkaantumisia ja sairauksia. Johtoportaille on jäänyt ihmettelemistä ja tulevaisuuden arviointia.
Sodan jälkeen oli paljon omatoimista urheilun harrastusta. Kalannin Nuorisoseurassa muutamat pojat järjestivät nyrkkeilykurssin. Reino Varjonen oli tässä aloitteentekijä, ja hän oli saanut jostain nyrkkeilyhansikkaita lainaksi. Meillä oli avustajana ja ohjaajana Eero Erola, joka oli pärjännyt nyrkkeilyssä nuorten sarjassa.
Nyrkkeilyharjoituksessa pääpaino oli erilaisilla voimisteluliikkeillä ja narulla hyppelyllä, koska nämä vahvistivat nyrkkeilyssä tarvittavia lihaksia. En tiedä, kuinka järkevä urheilumuoto nyrkkeily on, mutta eikö viimeisin olympialaisista saatu mitali, pronssinen, tullut juuri nyrkkeilystä naisen suorituksena?
Muistan Berliinin olympialaiset 1936. Silloin Vahteruksen kylään hankittiin kaksi radiota olympialaisten kuuntelua varten, isoisälleni Pietilään ja Salomo Lukkalalle Kontulle.
Kylässä ei ollut sähköä, radiot olivat akkukäyttöisiä. Akut piti käydä lataamassa Uudessakaupungissa, jonne ne kuljetettiin hevoskyydillä. Berliinin olympialaisten sähköinen sensaatio oli Jesse Owens, joka sai neljä kultamitalia.
Suomi sai kymmenentuhannen metrin juoksussa kolmoisvoiton. Keihäässä tuli kakkos- ja kolmossija. Keihäässä oli suomalainen voittajaehdokas, jolla oli keihäänheiton maailmanennätys. Hän oli kilpailun edellä niin stressaantunut, että otti edellisenä iltana vähän alkoholia, mitä ei tiedetty silloin, ja kilpailussa heitto epäonnistui.
Suomalainen kuplettilaulaja esitti tämän kymmenentuhannen metrin juoksun ja keihäänheiton näin:
”Salminen, Askola, Iso-Hollo niin / paikalla tarttui kuin leipään kiin / ja aivan koko Eurooppa hätkähti, / kun kolmivoitto tuli että mätkähti. / Keihäässä Toivonen ja Nikkanen / toi hopeaa ja pronssia pikkasen. / Oi mikä lienee tullutkaan / kun sitä kultaa ei kuulunutkaan.”
Silloin oltiin fiksusti vaiti urheilijan epäonnistumisen syystä. Suomi sai Berliinin olympialaissa myös kirjallisuuden kultamitalin, voittaja oli Urho Karhumäki kirjallaan Avoveteen.
Kauno Pietilä
Kalanti
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/