Luonnonvaroja on hyödynnettävä kestävästi
Kaivoslaki uudistettiin Vanhasen II hallituksen toimesta, jossa olivat mukana keskusta, kokoomus, vihreät ja rkp. Näiden kaikkien puolueiden ministereistä koottu ministeriryhmä valmisteli ja hyväksyi esityksen yksimielisesti. Toimin tuolloin elinkeinoministerinä.
Uutta kaivoslakia ei säädetty helpottamaan kaivostoimintaa. Sen yksi uusi merkittävä muutos oli maanomistajien ja muiden asianosaisten nykyistä kattavampi ja imperatiivisempi kuuleminen ”valtauksesta” etsintälupaan ja kaivoksen luvitukseen saakka. Vanhassa laissa tilanne oli toinen.
Lain kymmenvuotisen voimassaoloajan kuluessa Suomeen ei ole syntynyt suurta määrää uusia kaivoksia, sillä vain Sotkamo Silver on saanut luvan.
Kaivostoiminta vaatii valtavia investointeja, joissa jo ennen toiminnan aloittamista yritys joutuu investoimaan monesti satoja miljoonia euroja tietämättä johtaako toimi koskaan kaivostoimintaan, vai menettääkö yritys rahansa. Siksi kai aikoinaan, valitettavasti, suomalainen pääoma jätti kaivostoiminnan. Jos se olisi ”kultakaivos”, ei olisi lähtenyt tai ainakin olisi palannut.
Mitä taas tulee vanhoihin jo ennen uutta lakia aloittaneisiin kaivoksiin ja niiden jätöksiin, uusi laki ei voi taannehtivasti niihin kovin paljon vaikuttaa, mutta nyt uuden lain aikana jo paremmin. Yrityksen on varauduttava maksamaan kaivosalueen ennallistaminen.
Mitä muutoin tulee kaivostoiminnan ympäristönäkökohtiin, niistä vastuun kantaa ympäristöministeriö. Kaivostoimintaan liittyviä ympäristönormia tulee mielestäni tiukentaa.
Kongolaisissa kaivoksissa ei ole tietoakaan ihmisarvosta.
Toinen uuden lain merkittävä muutos koskee kaivosyhtiöiden taloudellisia velvoitteita. Korvaukset maanomistajille kasvoivat merkittävästi, samoin kiinteistövero kunnalle.
Kittilässä, Suomen suurimmassa matkailukunnassa on muistini mukaan noin 24000 vuodepaikkaa. Kittilän kunnanjohtajalta saamani laskelman mukaan Suurikuusikon kaivoksen Kittilän kuntaan jättämät verotulot ovat kutakuinkin yhtä suuret kuin Suomen suurimman matkailubisneksen!
Iso periaatteellinen kysymys on, onko meillä ylipäänsä syytä harjoittaa kaivostoimintaa, vaikka maaperässämme on malmeja? Onko kaivostoiminta muiden juttu?
Onko niin, että esimerkiksi siirtymä sähköiseen autoiluun pitääkin hoitaa kongolaisesta koboltista valmistetuilla akuilla, kiinalaisilla kennoilla ja harvinaisilla maametalleilla ja chileläisellä litiumilla?
Kongolaisissa kaivoksissa ei ole tietoakaan ihmisarvosta. Elinympäristöä pilataan hirvittävin seurauksin. Eivätkä Chile tai Kiinakaan ole mallimaita.
Ajatus, että kohta me ajelemme tällä tavalla tuotetuille sähkömoottoreilla ja suljemme silmämme lapsityövoimalla toimivasta epäeettiseltä ja ympäristöä pilaavasta kaivostoiminnasta maailmassa, tuntuu pahalta.
Kun meillä on Suomessa näitä luonnonvaroja, meidän velvollisuutemme on hyödyntää niitä kestävästi.
Tässä tarkoituksessa runsaat kymmenen vuotta vanhaa kaivoslakia, joka paransi jo paljon vuoden 1962 vanhaa lakia, on syytä edelleen parantaa.
Sama tarve koskee erityisesti myös ympäristölainsäädäntöä.
