Liialliset yritystuet turmelevat EU:n sisämarkkinat
Viime vuosina Suomessa on keskusteltu paljon yritystuista. Siis siitä, onko hyväksyttävää, että valtio ja kunnat tukevat yrityksiä. Asiaa on selvitellyt muun muassa Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT).
EU:ssa sallituista yritystuista määrätään niin sanotussa valtiontukisäädöksissä. Niitä on kaikkien noudatettava, jotta yhteisillä sisämarkkinoilla voidaan taata reilu kilpailu.
Tämä on erityisesti pienille maille, kuten Suomelle, tavattoman tärkeä asia.
Suomessa yritystukien määrä on vähän alle Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) maiden keskitason. Meillä tuet olivat koronaan saakka EU:n valtiontukisääntöjen mukaisia. Muutama poikkeus on ollut, mutta niille on saatu EU:n lupa.
Koronan ja sittemmin sodan seurauksena EU:n komissio päätti niin sanotusta väliaikaisesta kriisikehyksestä. Valtiot saivat siis poiketa puheena olevista pelisäännöistä. Ja niin ne ovat totisesti tehnet.
Viime vuoden loppuun mennessä poikkeuksia on haettu yhteensä 672 miljardin euron suuruisille valtiontuille, jotka eivät normaalisti ole sallittuja. Ja näistä 54 prosenttia on myönnetty Saksalle, 26 prosenttia Ranskalle.
Suomen osuus on muutama miljardi euroa. Siinä vähän purtavaa suomalaiselle yritystukikeskustelulle.
Jatkuessaan tämä merkitsisi käytännössä yhteisten sisämarkkinoiden romuttumista. Suuret maat, joilla on resursseja, voisivat monessa tapauksessa syödä pienempien maiden yritykset ulos sisämarkkinoiltamme.
Pelkona on, että eurooppalainen teollisuus lähtee tukien perässä muualle.
Samaan aikaan, kun Euroopan suuret ovat lähteneet omille teilleen, on USA lähtenyt erityisen itsekkäisiin toimenpiteisiin omien avainyritystensä kilpailukyvyn kohentamiseksi ja investointien houkuttelemiseksi omaan maahansa.
Jo viime syksynä Bidenin hallinto ajoi läpi Inflation Reduction Act -nimisen lain (IRA). 369 miljardin dollarin rahoituksella, verotuilla ja suorilla tuilla, USA houkuttelee investointeja muusta maailmasta. Lisäksi maa tukee USA:ssa, mutta vain USA:ssa, tuotettujen keskeisten tuotteiden hankintaa, muun muassa sähköautoja 7500 euron hankintatuella.
Toimet ovat vastoin WTO:n, maailman kauppajärjestön sääntöjä. Mutta, kun suuri maa rikkoo sääntöjä, ei siinä paljon yhteiset pelisäännöt paina.
EU:lle tilanne on hankala sekä omien valtiontukisekoilujen että USA:n toimien osalta.
Kilpailupolitiikasta vastaava komissaari Vestager on luvannut uudistaa nopeasti EU:n valtiontukisääntöjä. Sekä Vestager että komissaari Breton etsivät samalla EU:n vastausta USA:n IRA:lle. Pelkona on, että eurooppalainen teollisuus lähtee tukien perässä muualle.
Ja jälleen on noussut esiin ajatus uusista rahastoista ja samalla yhteisistä veloista. Komissaarit ovat hellineet ajatusta niin sanotusta suvereniteettirahastosta.
Sen pääomittamiseen osallistuisivat kaikki jäsenmaat. Siitä rahoitettaisiin vihreitä ja strategisesti tärkeitä investointeja myös enemmän kuin nykyiset valtiontukisäädökset sallisivat.
Mielestäni EU:n on todellakin parannettava kilpailukykyään ja huolehdittava mahdollisuuksistaan digitaalisissa ja vihreän siirtymän investoinnissa, akuissa, vetytaloudessa, tekoälyssä, kriittisissä raaka-aineissa ym.
Meillä kuitenkin on jo nyt EIB eli Euroopan Investointipankki. Sen voimavarojen lisääminen auttaa asiassa.
Samoin satsaaminen tutkimukseen ja innovaatioihin sekä EU:n että ennen muuta jokaisen jäsenmaan omiin toimiin.
