Ukrainan elintarviketuotantoa uhkaa vakava kriisi
Sota Ukrainassa on kestänyt kohta viisi vuotta. Neuvotteluja rauhan saavuttamiseksi on avattu, mutta toistaiseksi niissä ei olla edistytty. Rauhaa ei pidä tehdä täysin Venäjän ehdoilla eikä Ukrainan asemaa globaalissa elintarvikeketjussa sovi unohtaa.
Samaan aikaan, kun rauhanneuvotteluille raotetaan ovea, Venäjän säälimättömät ja yhä kiihtyvät iskut Ukrainan perusinfraan ja myös elintarvikeketjun toimijoihin herättävät huolta. Kyseessä Euroopan vilja-aitta, joka ennen sotaa oli kolmanneksi suurin maissin ja viidenneksi suurin vehnän viejä koko maailmassa.
Sain hiljattain vieraakseni ukrainalaisia viljelijöitä, joiden kanssa kävimme läpi Ukrainan maataloussektorin tilannetta. Aiemmin niin vakaat ja tuottoisat maatilat ovat ajautuneet nyt vakavaan maksuvalmiuskriisiin. Haasteet ovat osittain samat kuin eurooppalaisilla viljelijöillä.
Tuottajahintojen lasku, tuotantopanosten kallistuminen ja vaikeutunut luotonsaanti ovat jo itsessään haaste, mutta sen lisäksi vientihäiriöt ja Venäjän suorat iskut uhkaavat jo tulevaa kasvukautta.
Monet viljelijät ovat tilanteessa, jossa heillä ei ole riittäviä resursseja edes seuraavan kylvökauden rahoittamiseen, vaikka tuotantopanoksia olisi saatavilla. Viljan ja valkuaiskasvien mahtimaan oma ruokahuolto on vaarantumassa. Tällä on kriittisiä vaikutuksia myös monien muiden maiden ruokaturvaan niin Euroopassa ja kuin sen ulkopuolella.
Ukrainalaiset viljelijät ovat kiitollisia EU:n ja sen jäsenmaiden tuesta, jota maa on saanut tähän asti. Siitä huolimatta heillä oli painava viesti meille: Tulevissa tukipaketeissa on huomioitava nykyistä vahvemmin maaseudun ja ruokaturvan välitön hätä. Viljelijät eivät itse usko sodan päättyvän lähiaikoina. Siksi apua tarvitaan jo nyt, ennen kevään kylvökauden alkua.
Maatalouden kerrannaisvaikutukset maaseutualueilla ovat huomattavat, niin rintamalla olevien ruokkimisen, työpaikkojen, tulojen ja muiden yhteiskuntaa tukevien toimien osalta.
Ukrainalaiset jakavat samat pelot kuin meillä on Euroopan unionissa. Viljelijät ikääntyvät, nuoria ei ole tilan jatkajaksi tai he ovat rintamalla ja kun tuotanto lopetetaan, tilan ottaminen uudelleen aktiivituotantoon on epätodennäköistä.
Tiloja ajaa ahdinkoon myös Venäjän iskut elintarvikeketjun kriittisiin osiin. Pommitukset polttoainejalostamoihin ja polttoainevarastoihin tuhoavat tarvikkeita, joita tarvittaisiin rintamalla. Myöskään elintarvikejalostajat eivät ole säästyneet iskuilta. Meijereitä ja muita keskeisiä teollisuuden tuotantolaitoksia on tuhottu.
Tämä on johtanut siihen, että jo töihin menokin on turvallisuusuhka, ja että esimerkiksi herkästi pilaantuvaa maitoa jalostavaa infraa ei ole. Suorat vaikutukset viljelijöille ovat huomattavat. Lehmä ei lopeta lypsyään, vaikka meijeri olisi kiinni. Pahimmassa tilanteessa viljelijän on lopetettava karjansa.
Mustanmeren satamien epävakaus ei välttämättä mahdollista eläinten kuljettamista elävänä ja EU:n tiukat säännöt eläinterveyden osalta rajoittavat elävien eläinten kuljettamisen EU-maiden läpi. Tämä käytännössä estää mahdollisuuden myydä niitä Ukrainan ulkopuolelle.
Vaikka Ukrainan tilanteesta on keskusteltu paljon, maatalouden kriisi ei ole vielä noussut riittävästi esiin. Tilanne on vasta nyt kärjistymässä.
Ruoan tarve Ukrainassa ei ole vähentynyt, mutta sen tuottamisen edellytykset ovat heikentyneet hälyttävälle tasolle. Myös sisäisesti Ukrainassa on haasteita. Maataloussektorin ja ruoantuotannon tärkeyttä ei pääkaupungissa ymmärretä. Ruokaturvan varmistaminen edellyttää, että ukrainalaisia viljelijöitä autetaan nyt, eikä vasta sodan päätyttyä.