Hyvää itsenäisyyspäivää!
Joulukuun kuudes on suuri päivä Suomelle ja suomalaisille. Emme voi koskaan unohtaa isänmaatamme rintamalla puolustaneita, itsenäisen Suomen pelastaneita sankareita. Harras, suuri kiitos ja kunnioitus täyttää mielet.
Meidän sodan jälkeen syntyneiden sukupolvien on kiittäminen myös koko sitä kotirintamaa, jolle oli sälytetty suuri aineellinen ja hankinen osavastuu siitä, että kansakunta kesti.
Kiitollisin mielin on tänään muistettava kaikkia muitakin menneitä sukupolvia, itsenäisyyden alkuvaiheista selvinneitä ja myöhemmin kukoistavan hyvinvointivaltion rakentaneita. Asiat ovat meillä sittenkin hyvin!
Tänään on hyvä katsoa myös tulevaan.
Globalisaatio on totta. Rajat ylittävät haasteet ovat mittavat. Ilmastokysymys, pakolaisuus, maahanmuutto ja talouden epävarmuus askarruttavat monia, etenkin nuoria.
Tässäkin rohkeus, luottamus toisiin ihmisiin ja kansakuntiin, terveesti itseemme, ovat tärkeitä asenteita. Aivan erityisesti ne ovat sitä nuorille.
Suomalaisille nuorille sanon: olkaa rakentavasti isänmaallisia ja kansainvälisiä. Nuo käsitteet ja niistä kertovat ominaisuudet eivät ole toistensa vastakohtia, vaan toistensa välttämättömiä täydentäjiä.
Tämän päivän lapset ja nuoret saavat kohdata huomenna paljon useammin kuin edeltäjänsä muun maailman nuoret Euroopasta, Aasiasta, Amerikasta ja kaikkialta maailmasta.
Mitä paremmin nuori tuntee isänmaansa, sen historian, omat juurensa, kansakuntansa arvot ja ihanteet, sitä valmiimpi hän on kohtaamaan muun maailman nuoret. Sitä kykenevämpi hän on antamaan arvon ja kunnioituksen myös muille ihonväristä, etnisestä taustasta tai maantieteestä riippumatta. Sitä enemmän hän kykenee antamaan muille ja saamaan muilta.
Tällaiselle asenteelle toivon juuri tänään jalansijaa Suomessa ja muuallakin. Tällaisen ajattelun laajentaminen voisi olla pieni askel kohti ihmiskunnan ikuista toivetta, maailmaa ilman sotaa.
On kuitenkin vaikea ymmärtää, että hallitusinto söi viime kesänä täydellisesti välttämättömän, rakentavan kritiikin.
Itsenäisyyden juhla ja joulun lähestyminen vievät ajatukseni myös keskustan tilaan.
Keskusta kärsi viime vaaleissa historiansa selvästi suurimman tappion. Lyötynä matka jatkui hallituspuolueeksi monien juuri muistamatta, mitä kansa oli meistä vaaleissa sanonut.
Tuohon ratkaisuun perusteet lienevät olemassa. Tuen tehtyä valintaa. Sitä on kuitenkin vaikea ymmärtää, että hallitusinto söi viime kesänä täydellisesti välttämättömän, rakentavan kritiikin taakse jääneestä eli vaalikaudesta 2015–2019.
Mitä sellainen olisi hyödyttänyt, voi joku sanoa.
Politiikassa – sielläkin – historian tunteminen on eräänlainen kompassi, joka kertoo suunnan myös silloin, kun se muuten on hieman hämärän peitossa. Juuri näinä päivinä sellainen kompassi olisi tarpeen.
Puolueen johdolta se edellyttää näissä oloissa kuitenkin sitä, että se toimii niin kuin hyvä seppä.
Tulosta ei tule, jos hiilloksella alkaa takoa, jättää puuhansa muutamaan iskuun ja kiiruhtaa kohta takomaan uutta rautaa samalla otteella. Taottavat siinä jäähtyvät ja epäselväksi jää, mitä raudasta yritettiinkään takoa. Hyvä seppä takoo valmiiksi asti ja panee tuotteensa myös näytille.
Voimia takomiseen. Vielä on aikaa. Keskusta on ollut Suomen koko itsenäisyyden ajan keskeisessä vastuussa isänmaan rakentamisessa. Siihen meitä tarvitaan jatkossakin.
Keskustan sitkeän kenttäväen tapaan myös minä seison puolueen johdon rinnalla.