Matematiikan ylioppilaskirjoituksista luopuminen olisi katastrofi – ehdotan niitä pakollisiksi
Suomella on nyt hyvin ”työllistävät” ministerit. Ensin pääministerin biletys työllisti kansaa miljoonilla tunneilla, ja nyt tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen heitollaan ylioppilaskirjoituksista. Toimittajat kuuntelevat poliitikkoja ja poliitikot toimittajia.
Vaikka Suomessa on pula matematiikkapohjaisten alojen opiskelijoista, osaajista ja matemaattisten aineiden opettajista, millään opilla emme saa päättäjiä ja mediaa kuuntelemaan matematiikan ja sen opetuksen asiantuntijoita. Tietoturva on puhdasta matematiikkaa. Sekään ei herätä.
Matematiikan ylioppilaskirjoituksia ei saa missään nimessä lakkauttaa. Se olisi katastrofi.
Äidinkielen ja matematiikan kokeet voisivat olla kaikille pakollisia. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) mukaan ne ylioppilaat, jotka eivät kirjoita matematiikkaa ylioppilaskirjoituksissa, jäävät peruskoulun tasolle ja se ei ole kovin korkea.
Ruotsissa on poistettu ylioppilaskirjoitukset, mutta opetusministeri Jan Björklund ehdotti jo vuonna 2012 ylioppilastutkinnon palauttamista, koska se takaisi opetuksen laadun ja antaisi oikeudenmukaisen vertauspohjan oppilaiden tiedoille.
Luulajan teknillisessä yliopistossa matematiikan ja sen opetuksen professorina toimiva Timo Tossavainen voisi ilmeisesti valaista Ruotsin tilaa.
Aina on valittu yliopistoon pääsykokeiden lisäksi myös todistusvalinnalla. Se säästää resursseja. Moni yliopistossa matemaattisella alalla opintonsa aloittanut on kertonut kiinnostuneensa matematiikasta, kun abivuonna piti tehdä töitä oppimisensa eteen.
Valintakokeita tulisi edeltää valmennuskurssi, joka nykyään voidaan toteuttaa etänä maan joka kolkkaan. Silloin yliopisto-opetusta ei tarvitsisi aloittaa peruskoulussa opetetusta matematiikasta ja myös myöhäisheränneet pääsisivät mukaan valintaan.
Puhutaan kauniisti koulun yleissivistävästä ja kasvatustehtävästä. Unohdetaan, että koulun tärkein tehtävä on opettaa tietoja ja taitoja. Muiden tavoitteiden pitäisi tulla siinä sivussa.
Näinhän oli ennen. Ei ollut koulukuraattoreita eikä -psykologeja. Omana kouluaikanani ei ollut edes opoja eikä oppikouluaikana kouluruokaa. Kun asuimme vieraalla paikkakunnalla poissa kotoa, oli pakko oppia kaikkea sitä, mistä nykyään puhutaan, kuten itseohjautuvuutta.
Ei ehditty ahdistua, vaikka ylioppilaslakki oli tavoitteena jo oppikoulun ensimmäisestä luokasta lähtien. Koska ei ollut laskimia eikä digiä, oli pakko ymmärtää ja treenata matematiikka niin, ettei se rasittanut muistia ja uuden oppiminen oli mahdollista. Tähän pitäisi pyrkiä nykyäänkin.
Matematiikka on yleensä koulunsa aloittavien oppilaiden lemppariaine. Testit, kokeet ja numeroarviointi ovat hyviä kannustimia alakoulusta lähtien (ks. Alli Huovinen, Suomenmaa 22.6.2022).
Ei ole mitenkään harvinaista, että kiinnostutaan matematiikasta, kun on pakko tehdä töitä sen oppimisen eteen. Valitettavasti monille se pakko tulee vasta lukion kertauskurssilla tai lukulomalla. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Siksi ylioppilaskirjoitukset on säilytettävä.
Alli Huovinen
matikkatäti
