Pk-yritykset saatava TKI-tukien piiriin
Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiorahoitukseksi (TKI-rahoitukseksi) kutsutaan tutkimusyhteisöille ja yrityksille myönnettävää perus- ja soveltavaan tutkimukseen tarkoitettua rahoitusta.
Siihen kuuluu myös tutkimustulosten jalostaminen innovaatioiksi ja innovaatioiden tuotteistaminen, joskus myös jalostamisprosessin varhainen vaihe luetaan tähän määrittelyyn.
Näissä tuissa, lainoissa ja avustuksissa ei ole samalla tavalla kysymys yritysten valtiontuista. Tässä kysymys on julkisen vallan mukana olosta kokonaan uuden luomisessa ja siihen liittyvässä riskinkannossa.
EU:n tavoitteena on ollut pitkään nostaa tällaisten toimien bkt osuus jokaisessa jäsenmaassa vähintään kolmeen prosenttiin. Tavoitteessa ei ole onnistuttu. Vain muutama jäsenmaa on ylittänyt rajan, eikä EU:n yhteinenkään TKI-panostus yllä siihen.
Suomessa, vaikkakin vaivoin, päästäneen tänä vuonna tuon kynnyksen yli.
Vielä vuonna 2011, jolloin Nokian suuret TKI-panokset olivat jo hyytymässä, Suomen TKI-panos lähenteli 3,5 prosenttia. Tavoite oli 4 prosentissa. Mutta sitten tultiin alas kahdenkin hallituksen aikana. Uutta nousua tunnutaan yritettävän. Ja hyvä niin.
Suomessa hyvin rahanjaossa ovat menestyneet sekä yliopistot, VTT että muutamat muutkin tutkimuslaitokset ja suuri määrä yrityksiä.
Suomalainen tutkijayhteisö ja suomalaiset yritykset voivat saada kansallisten lähteiden lisäksi TKI-rahoitusta myös useista EU-lähteistä.
Niistä tärkeimmät ovat EU:n tutkimuksen puiteohjelma, Horisontti-ohjelma (noin 97 miljardia euroa) ja EU:n päästökauppajärjestelmän tuloilla rahoitettava innovaatiorahasto (noin 50 miljardia euroa).
Toisin kuin melkein kaikessa muussa Suomen EU-kanssakäymisessä, TKI-rahoitusta Suomi saa selvästi enemmän takaisin kuin jäsenmaksuosuuksina sinne maksaa.
Päättyneellä kaudella lukema koko EU:n Horisontti-rahoituksesta tullee olemaan noin 2,9 prosenttia. Maksuosuutemme EU:lle on alle 2 prosenttia.
Suomessa hyvin rahanjaossa ovat menestyneet sekä yliopistot, VTT että muutamat muutkin tutkimuslaitokset ja suuri määrä yrityksiä.
Erityinen huoleni liittyy kuitenkin siihen, että 891 suomalaisesta ohjelmiin osallistuneesta yhteisöstä vain 106 on pk-yrityksiä. Se on aivan liian vähän millä tahansa mittarilla.
Vielä surkeampi on tilanne innovaatiorahaston kohdalla.
Se järjestää vuosittain kaksi hakukierrosta. Vuosien 2021–2023 hakukierroksella neljä suurta suomalaista suuryritystä sai merkittävän tukipotin.
Yksikään suomalainen pk-yritys ei ollut saajien joukossa. Koko Euroopassa rahoituksen piiriin yltäneitä pk-yrityksiä on ollut kuitenkin satoja.
Tilanteelle olisi tehtävä jotakin. Selvää toki on, että vain harvoilla suomalaisilla keskisuurillakaan (25–50 henkeä) yrityksillä on TKI-hankkeita. Takuuvarmasti yli 200 000 pk-yrityksestä vähintäänkin muutamalla promillella eli tuhannesosalla niitä on.
Erityisesti Suomen Yrittäjien ja Business Finlandin, ehkä muidenkin elinkeinoelämän järjestäjien mukana ollen, tulisi kehittää entistä parempia alustoja tiedottamaan mahdollisuuksista, ohjaamaan hakemusten tekemisessä ja auttamaan rahoitushankkeisiin monesti tarvittavien kansainvälisten hakijakumppaneiden löytämistä.
Suomalaisten pk-yritysten TKI-aktiivisuus on saatava nopeasti moninkertaiseksi.
