Vihapuheen pitää seuran kunniajäsen…

Päätin perustaa kielenraikkaustoimiston. Sen nimi on Oikea Sananvapaus.

Toimisto määrittelee, mitä sanoja saan kirjoituksissani ja puheissani käyttää, mitä ehdottomasti en. Valvonta on tässä kohtaa helppoa, koska meillä on vain yksi työntekijä, allekirjoittanut.

Toimiston syvin pyrkimys on, että sisäistän määräykset niin ettei minun edes tarvitse kieltää itseäni. Päinvastoin, välillä suorastaan puhkean liikutuksen kyyneliin, kun saan tehdä käskyn mukaan. Suurinta vapautta on tottelemisen vapaus!

Otan muutamia esimerkkejä toimistomme niin sanotuista ”ohjeistuksista”.

Sana ”puhe” korvataan sanalla ”vihapuhe”. Suunsa avatakseen ihmisen, varsinkin suomalaisen, täytyy olla aika ärsytetty. Niinpä useimmat puheet ovat asiallisesti ottaen vihapuheita. Kuuluu siis sanoa: tilaisuudessa vihapuheen pitää emeritusprofessori se ja se.

Toinen esimerkki on ”mielenosoitus”. Se korvataan sanalla ”mielenpahoitus”. Tuomas Kyrö käyttää sanaa yksityisen sukulaisensa tunteista.

Mutta suurikaan joukko ihmisiä ei edes kauniina päivänä mene kadulle kylttien kanssa vain kertoakseen, kuinka hyvällä tuulella he ovat. Oikea tapa on sanoa: 150 mielensäpahoittajaa seisoi eduskunnan edessä ja huusi kovaan ääneen.

Kolmas esimerkki olkoon ”jäähypenkki”. Sitä käytetään väkivallattomasta lapsen rankaisemisesta. Kyseessä on kuitenkin äärimmäisen väkivaltainen vapaudenriisto, jolla lapsi eristetään vanhempien yhteisöstä.

Leikillisen jäähypenkin sijaan pitää rangaistuksesta käyttää parhaiten kuvaavaa ilmaisua. Kyseessä on vanha tuttu kuritushuonerangaistus (onneksi sentään paatuneimmilta aikuisrikollisilta poistettu).

Monia ilmaisuja käytetään suullisesti, mutta ei koskaan panna paperille, vaikka ne vaikuttavat suuresti, vaikkapa työpaikan saamisessa. Hyvä esimerkki on ”ränkkäperse”. Häntä ei koskaan valita työpaikkaan ansioistaan huolimatta, jos vain joku kuiskaa hänen maineestaan.

Ränkkäperseen ominaisuus pitää voida ilmaista sivistyneesti. Käytetään siis lyhyttä, tautiluokitusta muistuttavaa ilmaisua ”anus aggressiva” (lyh. aa). Se on sikälikin kätevä, että valittaessaan viranhausta henkilö samalla todistaa ominaisuutensa.

Onhan näitä muitakin.

Gallupit ovat sopivilla yhteydenottovälineillä ohjattua mielipiteen muodostusta. Haluttu tulos saadaan sen mukaan, miten yhteydenotoissa painotetaan sähköisiä yhteydenottoja, katukyselyitä keskustoissa, ruskeita kirjekuoria syrjäseuduille. Galluppien asiallinen nimitys on ”vaalien välinen äänestäjäohjaus”.

Miksi näitä mietin ma? Siks vain kun kerran muutkin. Toki olette kuulleet Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen kahden vuoden päästä ilmestyvästä modernisoidusta laitoksesta. Ote:

”Niin sinkoilee täällä miesoletetun aatos. Ja ken taitaa viskellä verkkoja sen teille?”