Mistä järjettömät ehdotukset tulevat?

Englannissa sairaalassa hoitajat eivät saa koskettaa vanhuksia, koska koskettaminen voidaan tulkita seksuaaliseksi häirinnäksi.

Suurin osa edellisen lauseen lukijoista pitää ajatusta järjettömänä tai tarkemmin sanottuna tunteettomana. Voisin luetella näitä sata lisää myös koti-Suomesta.

Ehdotusten logiikka noudattaa samaa kaavaa. Jos jokin asia saattaa loukata tai vahingoittaa yhtä, se kielletään kaikilta.

Toinen logiikan perusta on mustavalkoisuus. Ei ole mitään kohtuullisuutta, kultaista keskitietä, ei yksilöllistä harkintakykyä.

Kolmas logiikan polku ehdotuksissa on, että ne etenevät ihmisen kokemasta kuin renkaat vedessä. Ensin olivat ihmisoikeudet (ok), sitten tulivat eläinten oikeudet (osittain ok), nyt ollaan menossa kasvien oikeuksiin.

Ja perusta etenemisessä on aina ihmiskeskeinen: mänty ”tuntee”, kun sitä kaadetaan, koska se kykenee kertomaan sen muille. Näin tapahtuma vertautuu ihmisen hätähuutoon – ja täytyyhän hädässä olevaa auttaa. Perustaa siis väkivaltainen, yöllä toimiva ryhmä ja auttaa.

Yksi yhteinen logiikka yhä järjettömämmiksi käyvissä ehdotuksissa on ihmisviha. Kärjistäen, kun kasvit muuttuvat ihmisiksi, samalla ihmiset muuttuvat kiviksi, joiden tunteista ei tarvitse välittää.

En ole täysin saanut selville, mistä näitä pahimmillaan laeiksi ja asetuksiksi, mutta ainakin arjen käytännöiksi muuttuvia, ehdotuksia tulee. Syy on se, ettei kukaan nimellään astu julkisuuteen kertomaan, että minä tämän keksin, olen vastuussa tästä ja mielestäni tämä on hyvä.

Mutta ehdotusten sisällöistä voi päätellä jotakin.

Ehdottomuus ja keskitien puute viittaavat nuoruuteen ja kokemattomuuteen. Luottamuksen puute ihmiseen viittaa oppositioasemaan, että on vain kritisoinut jotakin, ei koskaan ollut vastuussa huomaamassa omaa ja muiden vajavaisuutta. Toiminnan laajentuminen samanrakenteisena, mutta yhä hienosyisempänä viittaa akateemiseen maailmaan – tässä on vielä tarkemmin tutkittavaa.

Ihmisviha taas – ikävä kyllä – viittaa äärimmäiseen uskonnollistyyppiseen lahkoutumiseen. ”Jos et meidän oppeja usko, joudatkin joutua pimeyteen.”

Vielä yksi havainto: melkein kaikissa opeissa niiden johtajat osoittautuvat tarkemman tutustumisen jälkeen, vaikkakin teoreettisiksi, myös monipuolisiksi ajattelijoiksi.

He kun ovat tavallisesti kokeneet toisen vaihtoehdon ja sitä kautta päätyneet oppiinsa. Niin kuin Lars Leevi Laestadius sen jälkeen kun oli nähnyt Lapin kirkonmäkien muuttuvan juopottelutantereiksi. Niin kuin sosialismin perustajat nähtyään lapset kaivosluolissa, ilman että kukaan olisi heitä aikonutkaan pelastaa.

Nykyajan järjettömien ehdotusten tekijöillä ei ole opin johtajan omantunnon ristiriitaista taakkaa. Siksi he vaikuttavat keskiportaan tunnollisilta toteuttajilta, virkailijoilta, toimittajilta, tutkijoilta, suvaitsevaisuuden ja oikeuksien julmilta vartijoilta.

Siksi heidän maailmankuvaansa pitäisi tutkia. Ennen kuin heillä on mahdollisuus sanoa: minä en tehnyt pahaa, minä vain toteutin, mitä oikeaksi sanottiin.