Sitra ja hyveellinen elämä
Osallistuin hiljattain Sitran järjestämään Hyvää huomista, puolueet! -yhteispoliittiseen työpajaan. Etänä toteutettu Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson keskustelutilaisuus oli yksi osa Sitran alueellisten tapahtumien ketjua.
Sitran tilannekuva oli, että perinteisten demokraattisten instituutioiden kyky muuttaa maailmaa on heikentynyt ja, että poliittisella järjestelmällä on haasteita sopeutua globaaliin ja digitaaliseen maailmaan.
Alkupuheiden jälkeen vetäydyttiin työpajoihin. Työpajojen kysymykset olivat monipuolisia: Kuinka demokratia toimii omassa maakunnassa? Mikä on puolueiden rooli osallistumisen ja vaikuttamisen vahvistamisessa? Mitä voimme tehdä puolueina yhdessä ja mitä minä voin tehdä? Miten puoluetoimintaa pitäisi uudistaa?
Yksi Sitran otsikko oli Kansanvallan peruskorjaus. Sitran kysymykset olivat oikeansuuntaisia ja laajoja, mutta vastaukset olivat valitettavan suppeita.
Yhteiskuntafilosofia loisti Sitran papereissa poissaolollaan. Filosofista puutetta paikkasi hiukan päälle liimattuna tilaisuuden loppupuheenvuoro.
Pääosin Sitran tarjoamat vastaukset olivat pelkkää välineellisyyttä ja teknisyyttä.
Mielestäni Suomen kansanvalta ei ole teknisesti tai välineellisesti rikki.
Automaattisten robottipuhelujen sijaan kansanvallan peruskorjauksessa oleellisempaa on se, miten kansakunnan jäsenet kokevat hyveellisen elämän. Kuuluuko hyveelliseen elämään kovin vahvana elementtinä yhteiskunnallinen osallisuus?
Suomessa puitteet ovat monelta osin mallillaan. Koetaanko suomalainen hyvinvointiyhteiskunta valmiiksi tulleena, saavutettuna etuna ja itsestäänselvyytenä?
On totta, että digitalisaatio haastaa yhteiskunnallista päätöksentekoa. Haaste on yhteiskuntaa polarisoiva, kärjistävä ja yksinkertaistava.
Jos yhteisesti koemme, että kansanvaltaa tulee korjata, on välineiden sijaan syytä miettiä kansakunnan arvomaailmaa ja demokratian yleistä arvostuksen tilaa.
Koetaanko suomalainen hyvinvointiyhteiskunta valmiiksi tulleena, saavutettuna etuna ja itsestäänselvyytenä?
”Karjalan heimon on osa ja arpa taas rakentaa koti ja raivata sarka. Ja toiveissa kylvää – ah milloinka niitto? On työssäsi apuna Maalaisliitto.”
Pohdin käykö tämä vanha vaalijulisteen teksti kuvaamaan tässä kohtaa myös kansakuntamme demokratian tilaa.
Sukupolviteorian näkökulmasta lienee aiheellista kysyä, olemmeko 1970-luvun jälkeen Suomessa kylväneet yhteiskuntaamme tietoisesti poliittisesti passiivisempia sukupolvia?
