Miten hyvinvointialueiden tarinat jatkuvat?
Petteri Orpon hallitus leikkaa rujosti hyvinvointialueiden rahoitusta. Hallituksen toimien johdosta hyvinvointialueiden tilanne uhkaa kriisiytyä.
Sotekulut ovat suurilta osin henkilöstökuluja. Orpon hallitus leikkaa siis mm. lääkäreiltä, sairaanhoitajilta, lähihoitajilta, palomiehiltä, sokeritautisilta, ikäihmisiltä, nuorten mielenterveystyöltä ja sosiaalityöltä.
Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat monella tapaa uhatut. Orpon hallituksen leikkurin lisäksi sotekentälle iskee monta haastetta samanaikaisesti. Lääkärivaje ja vuokralääkärien kasvava käyttö ovat ongelmia kaikilla hyvinvointialueilla.
Pula soteammattilaisista laajemmin on myös kasvava haaste. Suomen erikoissairaanhoidon kulukasvu oli ennen soteuudistusta huimaa. Koko maassa erikoissairaanhoidon kustannukset yli kolminkertaistuivat vuosina 2000–2021. Suomen väestödemografia haastaa myös hyvinvointialueita ennen näkemättömällä tavalla. Suurilla ikäluokilla käsitetään usein vuosina 1944–1951 syntyneitä ja he ovat nyt 72–79-vuotiaita.
Lääkkeeksi rahapulaan monella hyvinvointialueella viranhaltijat tuntuvat tarjoavan perusterveydenhuollon palvelujen keskittämistä.
Jotta palvelujen keskittämisellä voisi tuottaa hyötyä, tulisi siitä saada joko taloudellisia tai laadullisia mittakaavaetuja. Kummastakaan ei ole juuri tieteellistä näyttöä sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta.
Esimerkiksi hammaslääkäri ei ota asiakkaita vastaan sen nopeammin kaupungissa kuin maaseudulla. Maaseudun ikenet eivät vähene siitä, että palvelu viedään maaseudulta pois – hampaat saattavat kyllä vähentyä.
Kolme vaihtoehtoista skenaariota soten tarinalle
Pyrrhoksen voitto: Termi ”Pyrrhoksen voitto” taas on termi voitolle, josta on maksettava hyvin raskas hinta ja se jättää voittajan heikompaan tilaan kuin missä hän oli ennen ”voittoa”.
Jos hyvinvointialueilla politiikkaa tullaan tekemään niin, että jokaisella hyvinvointialueella keskiössä on mahdollisimman laajat ja kattavat erikoissairaanhoidon palvelut omassa maakunnassa – ei Suomen sotesta tule kokonaisuutena toimivaa.
Lopputulos tulee muistuttamaan Pyrrhoksen voittoa: Käyttötalouden säästöt on kaikkialla etsitty lyhytnäköisesti perusterveydenhoidon lähipalveluja keskittämällä ja tehdyt toimenpiteet kuormittavat entisestään kallista erikoissairaanhoitoa.
Kun perusterveydenhuolto ei toimi sen päälle kasattu erikoissairaanhoito romahtaa ja lopputulos toimimaton ja tehoton julkinen sote.
Divide et impera: Divide et impera on Rooman valtakunnan aikuinen johtamisen strategia, jonka mukaan hallittavat alueet jaetaan ryhmiin, joita kiihotetaan toisiaan vastaan. Näin ei pääse syntymään yhtenäistä vaikutusvaltaista ryhmittymää, joka voisi haastaa vallanpitäjät.
Skenaariossa Orpon hallituksen toimet otetaan annettuna ja hyvinvointialueiden yhteistyö ei toimi. Hyvinvointialueet ajautuvat kilpailemaan keskenään sen sijaan, että ne tekisivät yhteistyötä edunvalvonnassaan.
Useat hyvinvointialueet ajautuvat arviointimenettelyyn ja hyvinvointialueita tullaan yhdistämään. Suurempaan kokonaisuuteen liitetyt vanhat maakuntakeskukset menettävät keskussairaala-asemansa ja häviävät tilanteessa suhteellisesti eniten.
Reformistinen perusterveydenhuollon uudistuksen linja: Hyvinvointialuelain ja sote-uudistuksen keskeinen päätavoite oli peruspalveluiden ja hoidon saatavuuden parantaminen. Tässä skenaariossa uudistuksen pääperiaate on pysynyt kirkkaana mielessä ja Keskusta ajaa tätä linjaa hyvinvointialueilla.
Käytännön toimenpiteinä skenaariossa voisi olla esimerkiksi omaishoidontuen valtakunnallinen reformi, hyvinvointialueiden keskinäisen yhteistyön ja erikoistumisen vahvistaminen erikoissairaanhoidon osalta, hoidon jatkuvuuden parantaminen sekä sosiaali- että terveydenhuollossa ja erinäinen joukko kansanterveyttä tukevia toimenpiteitä.
Skenaariossa osa erikoissairaanhoidon palveluista etääntyy asiakkaista edemmäs, mutta vastaavasti ihmisten arjessa tarvittavat perusterveydenhuollon palvelut säilyvät mahdollisimman lähellä ihmisiä.