Lehtimyynnin mestari uskoo keskustan pääsevän vielä pääministeripuolueeksi – "Suunta on hyvä"
Satoja tilauksia, yli kaksimetrinen pino myytyjen tilausten kaksoiskappaleita.
Reino Rouhiainen toimi Suomenmaan ja sen edeltäjän Maakansan asiamiehenä yli 40 vuotta. 94-vuotias lehdenmyynnin konkari on nähnyt paitsi Suomenmaan myös koko mediakentän murroksen.
– On se kummallinen juttu, kun ei Suomenmaa enää tule, hän toteaa paperilehden loppumisesta.
Rouhiainen alkoi käydä tupailloissa ja muissa poliittisissa tapahtumissa jo 1940-luvulla. Aktiivisimmat aikuisvuotensa hän eli maailmassa, jossa lehdet olivat keskeinen puoluepolitiikan väline.
Maalaisliiton aikana aloittanut Rouhiainen oli mukana keskustan toiminnassa tehtävässä jos toisessakin. Puolueen äänenkannattajalehdet hän näki ensiarvoisen tärkeänä välineenä viedä keskustan sanomaa eteenpäin.
Puoluesidonnaisia lehtiä oli vielä 1990-luvulle tultaessa useita, mutta sittemmin puoluesidokset ovat jääneet lähinnä pää-äänenkannattajille.
Suomenmaa keskittyi vielä 1990-luvun taitteessa lähinnä Etelä-Suomeen, mutta lama-aika muutti tämän. Oululainen Liitto osti Suomenmaan, ja Suomenmaan nimellä jatkanut yhdistynyt lehti aloitti uusin voimin koko maahan keskittyvänä pää-äänenkannattajana.
Pöytyällä Varsinais-Suomessa asuva Rouhiainen on myynyt myös naapurimaakunta Satakunnassa ilmestynyttä keskustalehteä Lallia. Jonkin aikaa Lalli ja Suomenmaa tekivät yhteistyötä, kun Helsingissä oli näiden ja Liiton yhteinen toimitus.
Koko mediakenttä on enemmän ja enemmän verkossa. Suomenmaan tilauksia ei enää myydä, sillä viimeinen paperilehti ilmestyi joulukuussa 2023.
2010-luvulla Suomenmaa muuttui useamman kerran viikossa ilmestyvästä lehdestä ensin viikkolehdeksi ja sitten kuukausilehdeksi. Tällä hetkellä lehti ilmestyy pelkästään verkkojulkaisuna.
Rouhiainen on tiettävästi Suomenmaan historian ennätysmyyjä.
– Ilmeisesti olin paras myyjä pitkän aikaa, hän myöntää itsekin.
– Aika helppoa minun oli Suomenmaata myydä aivan alusta asti. Parhaana päivänä sovin toistakymmentä tilausta.
Lehteä myytiin ”aika tavalla” Varsinais-Suomessa, jossa perinteisesti vahva keskustalehtien jalansija oli osaltaan auttamassa esimerkiksi vuoden 1991 vaalivoitossa. Se on ainoa kerta, kun keskusta on ollut eduskuntavaaleissa vaalipiirin suurin puolue ja saanut neljä kansanedustajaa.
– Puolueen asiaa saatiin eteenpäin.
1960-luvulta 1980-luvun taitteeseen keskusta oli sisäisesti jakautunut. Jaosta on puhuttu jälkikäteen ehkä liiankin kärjistetysti, mutta se oli siitä huolimatta tosiasia. Puhuttiin K- ja V-linjoista, jotka henkilöityivät Ahti Karjalaiseen ja Johannes Virolaiseen.
K-linjalle tärkeää oli idänsuhteiden ylläpito ja sille luontevaa oli vasemmistoyhteistyö. V-linja ja Virolaisen taakse ryhmittyneet eri tahot korostivat itsenäistä keskustalinjaa ja enemmän ehkä perinteistä maaseutulinjaa ja konservatiivisempia arvoja.
Rouhiaisen mielestä jako ei näkynyt liikaa Suomenmaan sivuilla, ja sitä oli helppo myydä nimenomaan koko puolueen lehtenä.
– Mutta Virolaisen kannalla minä olin. Hän oli poliittisesti läheisempi kuin Karjalainen.
Nuo vuodet olivat keskustassa jaon takia myös poliittisen pelin vuosia.
– Edustuspaikkoja pelattiin vähän sen mukaan, kenen takana kukin oli, mutta sellainen poliittinen peli jäi onneksi sitten pois. Yhteistyön henki parani seuraavina vuosikymmeninä. Se on tärkeää, että yhdessä pystytään viemään yhteistä asiaa eteenpäin, Rouhiainen korostaa.
Eräs voitto omalla alueella oli, kun naapurikunta Aurassa vaikuttanut kansanedustaja Eeva Kuuskoski siirtyi 1980 kokoomuksesta keskustaan. Sittemmin Kuuskoski vaikutti muun muassa ministerinä.
– Tämä toi keskustaan paljon muitakin uusia toimijoita. Se oli iso voitto.
Elämänmittainen aktiivisuus on ehkä luonnollinen seuraus vauhdikkaasta lapsuudesta ja nuoruudesta.
Rouhiainen on Karjalan evakoita. Talvisodan rauhanteon jälkeen maaliskuussa 1940 yhdeksänvuotias Reino ajoi perheen hevoset pikkuveli Veikon kanssa Keski-Suomen Viitasaarelle. Jatkosodan aikana väestö pääsi palaamaan, mutta 1944 piti taas lähteä. Tuolloin hevoskyydin osoitteeksi vaihtui Etelä-Pohjanmaan Ilmajoki.
Reino Rouhiainen toimi myös sotilaspoikana. 14-vuotiaana hän osallistui desanttijahtiin Kurkijoella aivan sotatoimialueella. Jokaiselle sotilaspojalle ei riittänyt vaaroista huolimatta edes asetta.
Moni Kurkijoen evakko asutettiin Pöytyälle. Kurkijokelaiset olivat voimakkaasti maalaisliittolaisia, ja he jatkoivat puolueosastonsa toimintaa myös uudessa pitäjässä. Keskustan Kurkijoen osasto on toiminnassa vielä tänäkin päivänä, vaikkakin kokoukset pidetään samanaikaisesti Pöytyän osaston kanssa.
Kurkijoen poliittisesta painoarvosta kertoo sekin, että pitäjä kasvatti yhden maalaisliitto-keskustataustaisista presidenteistä, Lauri Kristian Relanderin.
Kotiseutumatkoilla Rouhiainen kävi innokkaasti. Matkoja alettiin järjestää Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Rouhiainen vieraili vanhassa kotipitäjässään kymmeniä kertoja. Nyt ikä jo estäisi matkustamisen, jos itäraja olisikin auki.
Keskustan ja alkiolaisuuden asia on ollut Rouhiaiselle elämänmittainen sydämen asia. Kokousmatkat venyivät yli öiden, kun seuraavana aamuna piti olla taas ajoissa uudessa paikassa illan tilaisuuksien jälkeen. Aikaa kaikkeen kyllä järjestyi, kun antoi mennä vaan.
Iän tuomat vaivat rajoittavat jo kulkua, mutta pitkälle lähelle 90 vuotta Rouhiainen kiersi ja myös ajoi itse. Puoluekokouksissa käynnit jäivät vuosikymmenen taitteessa, mutta vielä 2019 Rouhiainen oli mukana vaalityössä.
– Viimeksi kun tehtiin täällä Varsinais-Suomessa vaalityötä, saatiin kaksi kansanedustajaa ja keskusta pääsi hallitukseenkin. Porukalla sekin tehtiin.
Tällä hetkellä keskustan tilanne vaikuttaa puolueen kunniajäsenyydenkin saaneesta Rouhiaisesta hyvältä.
– Yllättävänkin hyvältä. Eduskunnassa keskustan asiaa pidetään hyvin esillä ja suunta on hyvä. Vielä se pääministeripaikkakin tulee.