Kokouksia karjalaitumelta ja kahvakuulajumppaa Teamsin aikana – neljä keskustan kansanedustajaa kertoo, miten heidän työnsä on muuttunut korona-aikana

Etätyö

Nyt kun koronapandemia on kestänyt puolitoista vuotta, etäkokoukset ovat tulleet jäädäkseen ja ajankäyttö on tehostunut. Toisaalta siinä missä yksi kansanedustaja hoitaa kokouksiaan vaikka laitumelta ylämaankarjan keskeltä, toinen ei ole päässyt juuri kokemaan kotona tehtävän etätyön mahdollisuuksia.

On kuitenkin yksi asia ylitse muiden, mitä kaikki kansanedustajat kaipaavat ajalta ennen koronaa: työkavereiden näkemistä ja eduskuntatalon hyörinää.

Tässä jutussa neljä keskustan kansanedustajaa kertoo, miten korona-aika ja sen tuomat rajoitukset ovat vaikuttaneet heidän arkeensa.

Anne Kalmari, Kivijärvi

”Etäkokoukset ovat tulleet nyt jäädäkseen. Rivikansanedustajana pystyy aika paljon tekemään maakunnasta käsin töitä, mutta esimerkiksi valiokuntien puheenjohtajien on pakko olla kokouksissa paikan päällä.

Etäkokoukset ovat hyvä juttu erityisesti asiantuntijakuulemisten osalta. Esimerkiksi johtamassani maa- ja metsätalouden valiokunnassa voimme ottaa eri puolilta Suomea paljon helpommin kuultavia.

Kun on 10–15 minuuttia aikaa kuulemiselle, niin ei tarvitse sitä varten Lapista tai Kainuusta juoksuttaa ihmisiä, mikä on kustannustehokasta ja ajankäytöllisesti järkevää.

Vaikka toimin valiokunnan puheenjohtajana, olen vetänyt aika paljon kokouksia kotoa. Esimerkiksi viimeisimmän kokouksen vedin ihan iloittelumielellä laitumelta, jossa pyöri ylämaankarjaa taustalla.

Minulla oli siinä pöytä ja eväskorikin mukana. Se oli varmaan hauska näky ohikulkijoille, mutta kuvastaa nimenomaan sitä, että töitä pystyy ihan oikeasti tekemään melkein mistä vaan.

Hyvät verkkoyhteydet ovat tietysti kaiken edellytys, minkä vuoksi laajakaistoja pitää saada edelleen kehitettyä. Etäkokoukset säästävät myös ilmastoa, kun turha kokousmatkustaminen jää pois. Joka toinen viikko keskustan eduskuntaryhmällä on vastuu istuntosalista, joten joka toisen viikon olen ainakin eduskunnassa.

Negatiivisiakin asioita etätyöstä löytyy. Päätöksenteossa ja varmaan myös yritysten organisaatioissa tärkeä yhteisöllisyys vähenee. Niin ministerit kuin muutkin ykköspoliitikot tuuttaavat someen vain omat näkemyksensä, jolloin konsensus on vaikeampi saavuttaa, kun omat mielipiteet on jo niitattu.

On vaikea tulla mielipiteissään takaisin, kun kasvot on jo menetetty. Ennen istuttiin nenätysten alas ja haettiin näkökulmaa, jota porukka puolusti, vaikka kaikki ei olisi aina niin mieluisaa ollut. Sitä mietin, että jos tulisi oikein vaikeita rakenteellisia asioita, pystyykö näillä nykymenetelmillä isoja ratkaisuja tekemään.

Maaseudun puolestapuhujana on ollut ilo huomata, että etätyön myötä kakkosasuminen on lisääntynyt valtavasti ja pienet muuttotappiokunnat muuttuneet jopa muuttovoittoisiksi. Jos ennen nuoren toiveena oli päästä ahtaaseen kaupunkikotiin, niin nyt moni ajattelee, että haluaa asuu kauniilla paikalla ja kasvattaa lapset maaseudun rauhassa.”

Anne Kalmari kotikonttorissaan Kivijärvellä. Kuva: Riku Kalmari



Mikko Kinnunen, Reisjärvi

”Korona-aika on vaikuttanut kansanedustajiin eri tavalla, ja se riippuu oikeastaan täysin omista valiokunnista. Kuulun itse niihin, jotka ovat olleet tavallista enemmän Helsingissä, koska perustuslakivaliokunnan kokouksissa on oltava paikalla.

Kotona tehtävä etätyö on siis minulta oikeastaan kokematta, vaikka toki elokuussa oli jokunen viikko, jolloin osallistuin kesämökiltä kokouksiin. Enimmäkseen olen siis ollut omassa työhuoneessani eduskunnassa, jossa osallistun Teamsin kautta sivistysvaliokunnan kokouksiin.

Teams-palaverit ovat lyöneet läpi ja vakiintuneetkin. Myös sidosryhmätapaamiset pidetään monesti Teamsin kautta.

Välillä päivät tosin on buukattu liian tiiviiksi. Silloin kun mennään fyysisesti paikasta toiseen, siirtymisiin on jätetty aikaa, mutta etäkokouksia on usein toinen toisensa perään ilman taukoja, joten joskus tulee suoranainen ähky asioiden kanssa. Siinäkin varmasti opitaan rytmittämistä, mistä hyvä esimerkki on Pohjoismaiden neuvoston kokoukset, joissa pidetään hyvin selkeät tauot.

Kaipaan kuitenkin jo sitä hyörinää eduskuntatalolla. Aloittaessani kansanedustajana nautin siitä, kun istuntosali oli täynnä ja keskustelu kiivasta. Nyt eduskunnassa on ollut todella hiljaista, kun ennen koronaa se oli parhaimmillaan kuin muurahaispesä.

Nyt kun ihan kaikkia tapahtumia ei ole tarvinnut perua, on ollut mukava kohdata ihmisiä. Esimerkiksi viime viikonloppuna olin Alpuan Elomarkkinoilla Raahen Vihannissa ja tuntui hirveän mukavalta mennä sinne paikan päälle.”

Mikko Kinnunen kuuluu niihin kansanedustajiin, jotka ovat olleet tavallista enemmän Helsingissä, koska perustuslakivaliokunnan kokouksissa on oltava paikalla. Kuva: Matias Vänttilä



Hanna Kosonen, Savonlinna

”On ollut pakkokin tottua kaikkeen, mitä tulee ja ottaa tästä irti se hyvä, mitä saa. Löydän tästä myös paljon hyvää. On ollut todella hienoa, että olen pystynyt olemaan lasteni arjessa ihan eri tavalla mukana kuin silloin, kun eduskunnassa oli oltava kaiken aikaa läsnä.

Kyllähän tämä tietysti erikoisia tilanteita luo, kun ei olla kokonaan etänä vaan hybridisti eli välillä etänä ja välillä läsnä. Tiettyinä viikkoina olen sahannut lähes joka päivä Savonlinna–Helsinki-väliä sen takia, kun lähikokouksista ei ole ollut hyvissä ajoissa tietoa ja lastenhoitojärjestelyt eivät aina välttämättä käy ihan kädenkäänteessä. Enimmäkseen kuljen autolla ja ajomatka Helsinkiin kestää noin 4,5 tuntia.

Varmasti etäkokoukset ovat järkevöittäneet tekemistä siinä mielessä, että kaikissa kokouksissa ei tosiaan ole välttämätöntä olla läsnä, vaan asiat selkenevät kyllä etänäkin. Lähikokouksia etäkokoukset eivät täysin korvaa, mutta varsinkin tuttujen ihmisten kanssa etäkokouksetkin toimivat todella hyvin.

Välillä olen saattanut olla kokouksen aikaan kuulokkeet korvilla hyvinkin jännittävissä tilanteissa, kuten lapsia hakemassa tai hiihtolenkillä. Tällainen toki onnistuu vain silloin, jos on lähinnä kuunteluoppilaana.

Mutta kyllähän sitä haluaisi nähdä jo työkavereita. Nyt kun kokoukset ovat olleet pelkkää asiaa, ei sellaista pehmeämpää sosiaalista kanssakäymistä ole juuri ollut. Tämä on kärjistänyt erilaisia näkemyksiä.”

Hanna Kosonen on pystynyt olemaan lastensa arjessa ihan eri tavalla mukana korona-aikana. Kuva: Hanna Kosonen



Arto Pirttilahti, Mänttä-Vilppula

”Se oli tietysti iso muutos, kun keväällä 2020 tulivat ohjeistukset, että kyselytunnilla ja päätöksenteossa istuntosalissa saa olla vain tietty määrä edustajia paikalla. Arkityössä suurin muutos on varmaan ollut nämä Teams- ja Zoom-kokoukset kuulemisten osalta.

Kokousten määräkin on lisääntynyt, koska etäkokouksia on niin helppo järjestää. On muodostunut myös uusia ryhmiä, joissa haetaan sisäisissä etäpalavereissa nopeastikin mielipidettä johonkin asiaan.

Etäkokoukset ovat toki mahdollistaneet sen, että on tullut pidettyä paremmin kunnosta huolta, kun on pystynyt pitkän Teams-kokouksen aikana vaikkapa tekemään samalla kahvakuulajumppaa.

Kaipaan kuitenkin läsnäolokokouksia, koska niissä näkee, miten ihmiset reagoivat kehonkielellä ja asioita on muutenkin helpompi käsitellä. Itsekin kun olen ollut vetämässä etäkokouksia, niin suurin osa vain kuuntelee hiljaa ja palaute on vähäistä.

Keskinäiselle kanssakäymiselle ihmisten kanssa on jo tarve. Varsinkin poliittisten ryhmien välillä on ollut nyt vähemmän keskinäisiä tapaamisia. Normaalitilanteessa eduskunnan kuppilassa tai erilaisissa kerhotoiminnoissa voidaan kuitenkin jutella ihan toisella tavalla. Teams jäykistää asioita ja välillä tulee väärinkäsityksiä, joten olisi ihan paikallaan jo tavata kasvotusten.

Tapahtumien osalta ensimmäinen vuosi oli tietysti todella hiljainen, mutta nyt kun aletaan olla jo kahden piikin ihmisiä, niin tapahtumiakin on ollut. Itsekin olen pyrkinyt käymään yrityksissä ja tapaamassa ihmisiä koronaturvallisesti.”

Arto Pirttilahti saattaa jumpata kahvakuulan kanssa pitkän Teams-kokouksen aikana. Kuva: Arto Pirttilahti