Eksistentiaalisia uhkia
Nobel-komitea ei myöntänyt rauhanpalkintoa sitä hartaasti toivoneelle Trumpille. Olisi hän jo nyt sen paljon paremmin ansainnut kuin aikanaan Obama. Gazan sodan taukoaminen on sellaisenaan iso saavutus.
Gazaa hallitseva terroristijärjestö Hamas edustaa Palestiinan alueella asuvien arabien äärisiipeä, joka ei vieläkään tunnusta Israelin valtiolle olemassaolon oikeutusta. Israelia johtava Netanjahun hallitus katsoo juutalaisvaltion oikeiksi rajoiksi Raamatussa ilmoitetut. Niiden sisälle jää paitsi Gazan kaista, myös maltillisempien palestiinalaisten hallinnoima ns. Länsiranta, joka sekin on Israelin tiukassa valvonnassa ja jatkuvasti lisääntyvien juutalaissiirtokuntien täplittämä.
Kysymys on eksistentiaaliseksi sanotusta vihanpidosta. Se selittää myös aselevon alkukompurointia.
Kun YK perusti Palestiinan mandaatin alueelle juutalaisvaltion, ideana oli kaksi valtiota: juutalaisten Israel ja arabien Palestiina. Ensin sen torjuivat palestiinalaiset ja kaikki alueen arabimaat, mutta nyt se kelpaisi useimmille. Ensin se kelpasi Israelille, mutta nyt ei enää. Niin vakuutti Netanjahu vielä viime viikolla.
Sekään ei ole moskeijassa kuulutettu, että kaikki palestiinalaiset oikeasti siihen myöntyisivät.
Mutta jo se, että Trump sai niin syvästi toistaan vihaavat ja pelkäävät aselepoon, on enemmän kuin kukaan toinen välittäjä koskaan. Johtaako Trumpin ohjelma ja siihen sitoutuva rauhanjulistus lopulta kahteen valtioon ja Aabrahamin lasten rauhanomaiseen rinnakkain eloon Luvatussa maassa, on sangen epävarmaa, ja siihen viitattiinkin vain epämääräisenä päämääränä. Mutta toivo elää.
Trump sai Jerusalemissa Messiaan vastaanoton, eikä esittänyt vaatimatonta. Kun yksi rauha on tehty, on seuravan eli Ukrainan vuoro.
Ukrainan sodasta Trump on sanonut, että se ei olisi koskaan alkanutkaan, jos hän olisi ollut silloin presidentti. Se saattaa olla totta. Amerikka on osavastuussa siitä, että Putin ryhtyi järjenvastaiseen hyökkäykseen.
Myös sen sodan aiheutti pelko ja sen päättämisen suurin este on pelko. Venäjä pelkää, että Ukrainan liittyminen Natoon tuo sitä eksistentiaalisesti uhkaavan lännen sotavoimat taas lähemmäs Moskovaa. Pelko sai Putinin toimimaan tavalla, joka säikäytti puolueettomat Suomen ja Ruotsin Natoon.
Trump on jo esittänyt realistiselta kuulostavia kompromisseja. Jos hän nyt tarttuu niihin toden teolla ja saa kumppaneikseen aselevon pitämisen takaajiksi vaikkapa Turkin ja Intian, saattaa löytyä kummallekin siedettävä ulospääsy yhä vaarallisemmaksi käyvästä sodasta. Ensimmäinen askel olisi liennyttää osapuolten – sekä Venäjän että Euroopan – pelkoa, että jos yhtään annetaan myöten, seuraa täystuho.
Moni asiantuntija vakuuttaa, että jos Venäjää ei ajeta entisille rajoilleen, se uhkaa koko Eurooppaa. Kuulostaa kummalliselta. EU:n asukasmäärä on 450 miljoonaa ja Venäjän alle 150 miljoonaa. EU:n kansantulo on 11-kertainen ja Naton asevoimat iskukykyisempiä. Kuinka luultavaa on, että Putin oikeasti hautoo hyökkäystä vaikkapa Suomen, Baltian maiden tai Puolan kimppuun, kunhan sotilaat Ukrainasta vapautuvat?
Meidänkin kannattaa muistaa, että se, jota pelkäämme, saattaakin itse pelätä ja siksi toimii, kuten toimii. Kun me sanomme, että Venäjällä ei ole mitään syytä pelätä, kunhan antaa muiden olla rauhassa ja että Natokin on pelkkä puolustusliitto, eivät venäläiset välttämättä ajattele niin. Napoleon ja Hitler ovat kollektiivisessa muistissa.
Motiivia hänellä riittää: onnistuminen Ukrainassa toisi satavarmasti Nobelin rauhanpalkinnon.
Luottakaamme Trumpin luovuuteen, jolla saadaan hullu tappaminen ja hävittäminen Ukrainassa loppumaan. Trump ymmärtää kyllä sen ”juurisyyn”, josta sota käynnistyi. Motiivia hänellä riittää: onnistuminen Ukrainassa toisi satavarmasti Nobelin rauhanpalkinnon.
Se antaisi myös toivoa, että Suomen velkajarru saattaisi pitääkin. Idänkauppa auttoi ratkaisevasti Suomea saamaan elintasossa kiinni muut Pohjoismaat ja itärajan sulkeutuminen pakotteineen nyt on iso tekijä, kun olemme vajonneet kauas siltä tasolta.
Kilpavarustelu on myrkkyä ihmisten hyvinvoinnille, sekä lännessä että idässä.