Kaikki politiikka ei ole hyvää politiikkaa – Demokratiamme tarvitsee myös rajat
Demokratia tarkoittaa kansanvaltaa. Sen perusidea on se, että kansa päättää, miten sitä johdetaan.
Perinteisen jaottelun mukaan demokratia voi olla joko suoraa demokratiaa, edustuksellista demokratiaa tai osallistuvaa demokratiaa.
Suorassa demokratiassa kansalaiset osallistuvat päätöksentekoon ilman välikäsiä.
Edustuksellisessa demokratiassa kansa valitsee joukostaan päättäjät, jotka päättävät kaikkien puolesta. Kansa äänestää ja pulinat pois, kuten Johannes Virolainenkin aikoinaan sanoi.
Osallistuva demokratia on demokratian muoto, jossa kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa yhteiseen päätöksentekoon ja ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun myös vaalien ja äänestysten välisenä aikana.
Meillä, kuten esimerkiksi kaikissa muissakin pohjoismaissa, on käytössä edustukselliseen demokratia.
Edustuksellisessa demokratiassamme näkyvät vahvana myös osallistuvan demokratian piirteet. Asioihin ja päätöksiin voidaan vaikuttaa esimerkiksi keskusteluilla ja kuulemisilla vaalien välilläkin.
Demokratian päätunnusmerkkejä ovat vapaat ja rehelliset vaalit, ihmisoikeudet, perusoikeudet, sananvapaus, lehdistönvapaus sekä oikeusvaltioperiaatteet. Vähemmistön oikeuksien turva on olennainen osa oikeusvaltioperiaatteita.
Kun niissä valtioissa, joissa demokratia toimii hyvin, sen tunnusmerkeiksi voidaan laskea myös yhteisen hyvän etsiminen, kansalaisten elämänedellytysten paraneminen ja rauhassa elämisen tavoittelu.
Demokratiassa ei ole korjaussarjaa, joka voitaisiin ottaa käyttöön heti pieleen menneiksi havaittujen valintojen jälkeen käyttöön.
Kun demokratiaa miettii tältä pohjalta, tulee väistämättä tulokseen, että edustuksellinen demokratia, on paras ja järkevin tapa järjestää yhteiskunnan toiminta. Parempaakaan ei ole keksitty!
Yksi ominaisuus edustukselliselta demokratialta kuitenkin puuttuu. Siltä puuttuu keino ja kyky korjata virheelliset päätökset nopeasti.
Demokratiassa ei ole korjaussarjaa, joka voitaisiin ottaa käyttöön heti pieleen menneiksi havaittujen valintojen jälkeen käyttöön.
Mitään nopeaa keinoa peruuttaa väärät valinnat, ei ole.
Ennenaikaisten vaalien järjestäminen on tietenkin teoriassa aina mahdollista. Sekin on demokratioissa useimmiten kiinni valtaan jo päässeiden päätöksistä. Odotteluaikana voi tapahtua vaikka mitä.
Joku johtaja hallintoineen voi vaikka aloittaa sodan tai saattaa sekaisin koko maailmantalouden – tai tehdä molemmat. Tästä meillä on hyvä esimerkki.
Yhdysvalloissa demokratia on nostanut valtaan juuri tällaisen presidentin ja hallinnon, joka sytyttelee sotia, sotkee maailmanmarkkinoita ja veljeilee omaa etua tavoitellen toisten aggressiivisten maiden kanssa.
USA:n tilanne on niin yhdysvaltalaisten kuin koko maailmankin kannalta surkea, mutta sille ei kukaan voi juuri nyt mitään. Eivät edes Yhdysvaltain kansalaiset. Heidän ja meidän on vain pakko kärsiä ja toivoa, että jo seuraavat USA:n välivaalit tuotavat parannusta asiaan.
Tätä muutosta tosin USA:n tapauksessa vallassa oleva joukko yrittää tietenkin valtavien rahasummien voimalla estää.
Nyt, kun kommunismista on päästy eroon pitää olla rohkeutta kysyä, milloin otamme tosissaan toisesta suunnasta lähestyvän vaaran.
USA on ajautunut sivuraiteille, mutta ei siinä kaikki.
Myös Euroopassa on useissa maissa puolueita ja tahoja, jotka saavat käyttövoimansa täysin samasta lähteestä, joista USA:n nykyhallintokin voimansa ammentaa.
Kysymys on oikeistolaisesta ääriajattelusta, jonka ei enää sivistyneessä maailmassa pitäisi minkään järjen mukaan olla mahdollista.
Tämä näkyy erityisesti Saksassa ja Ranskassa. Näissä maissa ja useissa muissakin Euroopan maissa on unohdettu toisen maailmansodan ja opetukset.
Ei voi kuin ihmetellä. Vain pari sukupolvea siihen meni ja taas Saksakin on samalla tiellä kuin 1930-luvulla.
Eivätkä kaikki muutkaan Euroopan maat ole vapaita samasta taudista. Ei edes pohjoinen Suomemme.
Meilläkin niin sanottujen perussuomalaisten ytimessä ja myös kokoomuksen oikealla laidalla tuetaan aivan samanlaista yhteiskunta- ja ihmiskäsitystä, kuin Saksan tai Ranskan laitapuolueissa.
Sellainen ei kuulu ideaaleihin demokratiaan eikä Suomeen. Se on aivan samalla tavalla uhka demokratialle kuin kommunismikin.
Nyt, kun kommunismista on päästy eroon pitää olla rohkeutta kysyä, milloin otamme tosissaan toisesta suunnasta lähestyvän vaaran.
Sitä on turha yrittää selittää toiseksi viittaamalla siihen, että ei meillä mitään vaaraa ole – tai, että tavalliset kansalaisethan puolueita äänestävät.
Ei kansaa tai äänestäjiä voi tietenkään tästä syyttää. Meidän kaikkien pitää syyttää itseämme siitä, että hyväksymme kaikenlaisia puolueita ja poliittisia johtajia ja sallimme näin yritykset murtaa yhteiskuntamme rakenteita ja toimintamallia.
Aikoinaan kommunistit yrittivät kaapata yhteiskuntaamme. Nyt samaa yritetään poliittisen kentän toiselta laidalta.
Demokratia aatteena ei tule tässä avuksemme. Siksi meidän pitää itse määritellä demokratiamme rajat.
Vasemmalla raja on vasemmistoliiton vasen laita. Sen vasemmalla olevaa vasemmistoa ei meillä tarvita. Oikealla raja kulkee jossakin kokoomuksen oikean laidan sisällä. Sen oikeammalla olevaa politiikantekoa ei sitäkään tarvita.
Näiden kahden laidan väliin jää kyllin laaja alue, jolle mahtuvat kaikki vastuullisella tavalla politiikkaa tekevät puolueet, ihmiset ja tahot – niin vasemmistolaiset, keskustalaiset kuin oikeistolaisetkin.
Näin ajatellen vältämme vaarat ja politiikasta voi aidosti tulla yhteisten asioidemme demokraattista hoitamista.
Kuka taho – tai mikä taho – uskaltaisi sanoa sanoisi tämän ääneen?
Demokratiamme tarvitsee myös meidän itse itsellemme asettamat rajat.