Keskustan tulevaisuudesta
Edellisissä eduskuntavaaleissa keskustan sanottiin hävinneen, koska kansa katsoi sen ajaneen liian oikeistolaista politiikkaa. Nyt keskustankin kentällä möyrii eteenpäin väite, että keskusta on mukana ”vasemmistohallituksessa” ja tekee jotenkin vasemmistolaista politiikkaa.
Tätä viestiä levittää erityisesti perussuomalainen somemaailma, jonka propagandalle keskustan kenttä jatkuvasti altistuu.
Somessa ei oikeastaan ole keskustalaista foorumia eivätkä harkitut, asialliset puheenvuorot siellä menesty. Pitäisi olla tietämätön, olla nopeasti ilkeä, vääristellä toisen sanoja ja purkaa vihaa.
Kannatuksen taso heijastaa tietenkin mediakentän isompaa muutosta. Maakuntalehdistä yksikään ei enää ole keskustalainen, vaan ne rimpuilevat irti viimeisistäkin keskustahenkisyyden rippeistä.
Maaseudun valtalehti on valinnut linjan, jossa kaikki puolueet saavat esiintyä maaseututietäjinä. Jonkun poliitikon nimiin laadittu yksittäinen kolumni katsotaan todisteeksi juuri sen puolueen hyvyydestä ja keskustan poliittisesta huonoudesta.
Youtube motivoi erityisesti PS-henkisiä ihmisiä tuottamaan pätkiä, jotka maalittavat nimenomaan keskustan politiikan syylliseksi ihmisten pahaan oloon. Kokeilkaapa hakusanoja…
Keskustan kaupunkikannatukseen ei enää kanavoidu sitä oppositiotunnetta, joka ennen perussuomalaisten nousua kanavoitui keskustaan. Jäljellä on lähinnä haponkestäviä keskustalaisia.
Kuitenkin keskustan ideaan kuuluu kyky yhteistyöhön kaikkien puolueiden kanssa, edellyttäen, että puolueet tunnustavat kansanvallan periaatteet.
Katsotaanpa Marinin hallituksen keskustaministereitä. Meillä on pitkästä aikaa valtiovarainministeri, joka näkee koko maan ja sen vähäväkiset, lapset ja perheet. Meillä on kiitosta saava puolustusministeri, elinkeinopoliittisesti kokenut ja yrityksiä puolustava ministeri TEMissä, maatalousministerinä yksi eduskunnan kovaluisimmista neuvottelijoista.
Tiede- ja kulttuuriministerit ovat järjestään olleet sivistyneitä tulevaisuuden nimiä. Suuri osa siitä hyvästä, mitä hallitus tekee, on keskustaministerien aikaansaannosta. Silti kansa ei kiitä. Se luottaa puolueeseen, joka tarjoaa kaikkeen ratkaisuksi markkinavoimia ja toiseen, jolla ole ollenkaan ratkaisuja.
Keskusta puhuu järjellä ja järkeä, jota ihmiset eivät halua kuulla.
Yksi ongelma on, että keskusta ei saa taakseen lainkaan kansalaisten tunne-energiaa.
Keskusta puhuu järjellä ja järkeä, jota ihmiset eivät halua kuulla. Keskustan pitäisi pystyä sanomaan ne asiat, joiden puolesta se taistelee.
Muokata ne tunneviesteiksi ja saada jotkut puolueet vastustamaan keskustaa. Puolue pärjää silloin, kun jotkut toiset puolueet vastustavat sen edustamia asioita.
Jos vaikkapa keskustan energiapolitiikkaa ei vastusta kukaan, onko se silloin keskustalaista?
Tämän voi sanoa suoremminkin. Keskustan pitää päättää, missä asioissa se haastaa PS:n, miten ja kuka johtavista poliitikoistamme sen tekee kussakin asiassa ja huolehtia siitä, että haastaminen perustuu kestävään yleiskeskustalaiseen ja keskustaliberaaliin linjaan.
Sellainen PS:n haastaminen, jossa myötäillään persuja, vain vahvistaa kilpailijaa. Keskustalaisten oma puhe vasemmistohallituksesta on juuri tätä väärää politiikkaa.
Läntisen keskustaliberaalin linjan pohjalta tehty haastaminen tuo heti tunnetta keskustan purjeisiin, energisoi omia ja yllyttää haastettuja ylilyönteihin. Syntyy keskustelua, jota mediakenttä seuraa.
Keskustan ulkopuolella syntyy tunnistuksia: – ai tuotahan se keskustalaisuus onkin.
Tällainen haastaminen herättää varmasti keskustelua keskustankin sisällä. Mutta sekin on vain hyväksi.
Tilanne tarjoaa mahdollisuuden organisoida keskustelua, johon myös osallistutaan. Uskon edelleen, että politiikan sisältöä koskeva keskustelu on organisoitavissa.
Samalla syntyy oivallus siitä, että Keskusta rp on idealtaan Keskustaliitto.
Meillä on monia virtauksia, monia taustoja, eikä tarkoitus ole olla kaikesta samaa mieltä.
Mutta ehkä osaisimme paremmin nostaa esiin sitä, että ”parhaat yhteiskunnalliset keskustelut käydään keskustassa”.