Sumutamme toisiamme tuhoisalla hokemalla – ei, jokainen mielipide ei ole yhtä arvokas
”Jokainen mielipide on yhtä arvokas.” Näin sanoo päiväkodin täti, kun 3-vuotiaat väittelevät siitä, mikä on kaikista kivoin väri.
Näin sanoo vanhempi neuvotellessaan alakoulua käyvien kaksostensa kanssa siitä, minne mennään synttäriretkelle.
Näin sanoo opettaja, kun koettaa kannustaa ysiluokkalaisia fiksuun argumentointiin äidinkielen tunnilla järjestettävässä paneelikeskustelussa.
Tähän asti homma on vielä ihan jees – paitsi että aikuisikään mennessä suunnilleen koko väestö on omaksunut elämänevääkseen hokeman, joka on paitsi virheellinen, myös haitallinen ja jopa tuhoisa.
Ei, jokainen mielipide ei totisesti ole yhtä arvokas. Jokaiseen mielipiteeseen ei tarvitse suhtautua samalla vakavuudella. Jokaista mielipiteen esittäjää ei ihan oikeasti tarvitse päästää framille esiintymään.
Tutkittuun tietoon ja perehtyneisyyteen perustuva mielipide on ilman muuta arvokkaampi kuin tuosta vain keksitty.
Perusteltu mielipide on totta kai arvokkaampi kuin sellainen, jonka lausuja ei viitsi perustella kantaansa tai esimerkiksi vain vetoaa valta-asemaansa.
Tosiasioita sisältävä mielipide on merkityksellisempi kuin kuvitelmiin perustuva.
Sellainen mielipide, joka kunnioittaa ihmisoikeuksien kaltaisia perusarvoja, on suotavampi kuin sellainen, joka kiistää toisten ihmisten perustavat oikeudet.
”Mulla on oikeus mielipiteeseeni”, huutaa moni netissä ja livenäkin. Tästä kyllä herää kysymys, onko mitä tahansa mielipiteitä siltikään oikeus tuoda julki.
Sananvapauden perusteella sen tietysti voi tehdä ”kenenkään ennalta estämättä”, mutta nyt on kyse siitä, mikä on syvässä merkityksessä oikein.
Saako olla vapaasti sitä mieltä, että ruskeaihoisen, homon tai vaikka romanin ei oikeastaan tulisi olla olemassa ollenkaan? Entä juutalaisen?
Eihän tässä ole kovinkaan pitkä aika siitä, kun viimeksi tämmöisiä Euroopassa lausuttiin, ”kaikkia mielipiteitä” ja ”kriittisyyttä” kunnioittavassa hengessä. Sitten ryhdyttiinkin sanoista tekoihin.
Ensimmäinen askel poispäin tuommoisesta suunnasta on todeta, että jokainen mielipide ei ole yhtä arvokas.
Arvottomien mielipiteiden esittäjille pitäisi jaksaa joka tilanteessa tehdä tiettäväksi, että muut paikalla olijat eivät innostu heidän ajatuksistaan, vaan päinvastoin.
Tämä aikuiskasvatus on rasittavaa ja ikävää mutta parempi vaihtoehto kuin se, että tilanne kuitataan mumisemalla jotain ”mielipiteenvapaudesta”. Sen vapauden käytössä aikuiselta voidaan edellyttää enemmän kuin 3-vuotiaalta.