Mitä tehdä riehuvalle uuslapselle?

Taantuma vallitsee, mutta ei välttämättä edes se taloudellinen. Tämä taantuma on pahempi: osa aikuisväestöstä on taantunut johonkin aikaisempaan kehitysvaiheeseen. Teiniksi? Lapseksi? Luolaihmiseksi?

Uuslapsekkuus ilmenee esimerkiksi kiljuntana sopimattomissa tilanteissa, itse keksittyinä käytöstapoina, avuttomaksi heittäytymisenä ja yleisenä rajattomuutena.

Siinä, missä lapsi voi kiukuissaan heitellä legopalikkansa pitkin huonetta (mikä on ihan jees, koska kyseessä on lapsi), aikuinen nakkelee näkemyksensä nettiin ja jakelee niitä myös esimerkiksi joukkoliikennevälineissä.

Aikuisuus ei ole nyt huudossa. Aikuinen on tylsä.

Se kontrolloi tunteitaan eikä sano läheskään aina, mitä varsinaisesti ajattelee. Se osaa hillitä itsensä, se miettii vaihtoehtoja, se ilmaisee tyytymättömyytensäkin useimmiten jotenkin korrektisti.

Jos aikuinen epäonnistuu, se ei ihan joka kerta tulkitse, että kaikki on jonkun toisen syytä. Aikuinen pyytää apuakin vasta harkittuaan vähintään hetken, selviytyisikö kengännauhojen solmimisesta sittenkin ihan itse.

Se tylsä aikuinen ei ensisijaisesti ajattele, että kun vain seisoo ja kiljuu, joku kyllä tulee ja hoitaa homman.

Uuslapsena on rattoisampaa. Ei tarvitse vastata juuri mistään, tai ainakin voi valita, huvittaako sattumalta ottaa joskus jotain vastuuta.

Voi puhua mitä sattuu ja sanoa sen jälkeen, että sehän oli v***u läppää! (Näin sanotaan vasta, jos joku ihan aikuisten oikeasti hermostuu.) Muuten vaan ollaan ja jatketaan läppäilyä, kunnes joku puuttuu siihen.

Uuslapsena voi ihan vilpittömästi lähteä siitä, että kaikki on joka tapauksessa jonkun toisen syytä. Syyllisiksi soveltuvat erilaiset mieleen muistuvat henkilöt ja ryhmät, vaikka ne, joilla on kadehdittavan helppo elämä vastaanottokeskuksessa. Niidenhän ei tarvitse itse edes puuroa keittää!

Uuslapsena voi odottaa, että jostain tulee Iso Aikuinen, joka ratkaisee kaikki asiat. Meidän iskä kyllä tulee ja antaa kaikille turpiin!

Uuslapsi odottaa myös, että häntä ja hänen tunteitaan ymmärretään ihan rajattomasti. Tämä johtuu siitä, että hän on maailman keskipiste.

Jos joku ikävä aikuinen tulee sanomaan, että ihan miten tahansa ei voi käyttäytyä, uuslapsi loukkaantuu sananvapautensa rajoittamisesta.

Uuslapsi nimittää tylsiä aikuisia fasistisesti toimivaksi mielipide-eliitiksi, joka korostaa omaa ylemmyyttään. Uuslapsessa ei ole mitään vikaa koskaan, koska hän on lapseudessaan täydellinen.

Kysymys aikuisten jaksamisesta on todellinen.