Etäkokouksia ja puoluekokouksia
Korona pakotti meidät digiloikkaan ja etäkokousten aikaan. Niihin alkaa olla jo yllättävän tottunut. Lähes esihistorialliselta tuntuu aika, jolloin lähdettiin pitkienkin matkojen takaa kasvotusten istumaan kokoushuoneeseen ja syömään viinereitä.
Esimerkiksi oman piirijärjestöni, keskustan Lapin piirin, piirihallitukset ovat kokoontuneet pääsääntöisesti etänä. Kilometrikorvauksissa on tullut suuri säästö piirille ja myös ajankäytössä säästö niille, jotka ovat satojen kilometrien takaa joutuneet ajamaan kokouspaikalle. Myös useammat ihmiset pystyvät näin osallistumaan.
Kuulun kirkon lakivaliokuntaan, joka kokoontui ennen vain kasvotusten. Korona-aikana olemme kokoontuneet luullakseni nyt parisenkymmentä kertaa etänä. Meitä on 18 henkeä ympäri maata. Kirkko on säästänyt paljon, kun meidän matkojamme ei ole tarvinnut kustantaa, vaan jokainen on istunut kotona päätteensä ääressä. Liekö päätökset silti sen huonompia tai parempia olleet?
Tästä huolimatta emme saa väheksyä ihmisten kohtaamisen ja suoran vuorovaikutuksen merkitystä. Ihminen on luotu elämään suorassa yhteydessä toistensa kanssa. Koronarajoitusten väljentyessä moni on kokenut suurta iloa ja kiitollisuutta, kun on voitu jälleen kohdata erilaisissa tilaisuuksissa tai vaikka vain kävellä torilla ja pysähtyä juttelemaan ihmisten kanssa. Itsestäänselvyyksille on opittu antamaan jälleen arvoa.
Puoluetoiminnassa, ja etenkin keskustalaisessa sellaisessa, ihmisten tapaaminen ja henkilökohtainen kontakti on erittäin tärkeää. Aluevaaleissakin moni meistä värjötteli Lapin kovissa pakkasissa teltoilla, joille vain muutama ihminen pysähtyi. Mutta koki sen vaivan arvoiseksi. Jälleen oli päästy liikkeelle, jälleen kohtaamaan ihmisiä.
Jotain meille tuttua ja rakasta voitiin tavoittaa.
Parempi olla kuuma kuin haalea
Keskustan puoluekokoukset, joista olemme niin kovasti ylpeitä kansanvallan juhlana, toivottavasti pidetään jatkossakin paikan päällä tapahtuvina.
Mikään Teams-kokous ei voi sitä tunnelmaa korvata. Joku viikkolehti julkaisi taannoin pilakuvan, jossa stereotyypitetty keskustan rivijäsen piti yksin kotona etäpuoluekokousta, maakuntalaulua apilalippu kädessä hoilottaen ja pitkien puukkojen yötä yksinään viettäen. Se oli huvittavaa, mutta toivottavasti siihen ei koskaan tarvitse mennä.
Puoluekokouksissamme aateystävät tapaavat toisiaan eikä kokousten sosiaalista merkitystä pidä vähätellä. Kiinnostavimmat asiat ovat silti yleensä henkilövaalit.
Taistelut ovat joskus olleet kiihkeitä. Ahti Karjalainen kommentoi aikanaan erästä puoluekokouskampanjointia: ”Kyllä se ainakin raakaa oli, rehellisyydestä en ole ihan niin varma.” – Mutta ainakin kaikki kamppailut osoittavat, että puolueella on vielä monelle merkitystä. Parempi olla kuuma kuin haalea.
Pidän tärkeänä, että ”välipuoluekokouksia” ei olisi, vaan että jokainen puoluekokous koettaisiin merkitykselliseksi. Tietenkin muillakin valinnoilla on merkitystä kuin henkilöäänestyksillä. On hyväksytty periaateohjelmia ja tehty tärkeitä poliittisia linjauksia. Henkilövaalitkin ovat usein myös linjavaaleja. Ainakin parhaimmillaan ne sellaisia ovat.
Keskustan puoluekokoukset ovat järjestödemokratian voimannäyte. Kenttäväen vaikutusmahdollisuuksien pitäminen aitona on kansanliikkeemme elinehto. Tämän vuoksi olen muun muassa kannattanut jatkuvasti puoluesihteerin valinnan säilyttämistä puoluekokouksella.
On ollut mielenkiintoista seurata, miten samat henkilöt ovat voineet ”kenttäväkeä” edustaessaan vastustaa puoluesihteerin valinnan ottamista pois puoluekokoukselta, mutta noustessaan hierarkiassa hitusen korkeammalle (esimerkiksi puoluevaltuustoon tai -hallitukseen), onkin mieli muuttunut. Lämmöllä muistan niitä vaikuttajia, joiden linja on pysynyt samana, heidän kulloisestakin omasta asemastaan riippumatta.
Myös Lappeenrannassa tullaan ensi kesänä valitsemaan puoluejohdon jäseniä. Usein ennen puoluekokouksia on pidetty kiertueita, joissa puoluekokouksessa eri tehtäviin pyrkivät kiertävät ympäri maata keskustan eri piirien alueella.
Tällainen voisi olla virkistävää myös tänä keväänä ennen Lappeenrannan puoluekokousta – korona-ajan ankeuden jälkeen se piristäisi varmasti myös kenttäväkeämme ja aktivoisi järjestökoneistoa.
Demokratiankin kannalta näillä ehdokaskiertueilla on suuri merkitys. Luonnollisesti vielä puoluekokouksessa voi ilmaantua lisää ehdokkaita. Pitäisin kuitenkin itse reiluna, että puoluejohto valittaisiin niiden ehdokkaiden keskuudesta, jotka ovat rehellisesti ja avoimesti ilmoittautuneet kisaan mukaan hyvissä ajoin.
Ehdokkaiden teemat tuodaan esiin ja kampanjat käydään tuolloin avoimesti koko järjestöväen edessä, ei salatuissa kokouksissa ja supinoissa. Presidentinvaaleihinkin tehtiin aikanaan muutoksia sen johdosta, että niin sanottujen mustien hevosten mahdollisuudet voitiin eliminoida.
Toivon runsaasti ehdokkaita ja reilua kilpaa ensi kesän puoluekokoukseen. Sieltä onkin lähdettävä – monin tavoin haastavista olosuhteista huolimatta – iskukykyisenä tulevia eduskuntavaaleja kohti.