Ehdokasasettelun tärkeydestä
Vaalit ovat aina edessäpäin! Siinä on poliittiselle järjestölle arvokas työnkannustin!?
Tämä opetusneuvos Kerttu Saalastin usein toistettu lausahdus asettaa meille keskustalaisille suuren velvoitteen ottaa vaalityö tosissaan, ja aloittaa se riittävän ajoissa.
Suomalaisessa vaalijärjestelmässä, jossa useimmissa vaaleissa ehdokkaat ovat puolueiden listoilla ja jokaisen listan ehdokkaan äänimäärä vaikuttaa listan kokonaismenestykseen, on ehdokashankintaan panostaminen keskeinen osa vaaleissa menestymistä.
Meistä jokaisen on syytä miettiä vakavasti kulloisiinkin vaaleihin osallistumista ja tunnettava tarvittaessa myös ”uhrimieltä” ehdokkaaksi asettautumista harkittaessa.
Tietenkään en tarkoita tällä sitä, että joku tosikeskustalaisen tunnusmerkki on, että hän on ehdokkaana kaikissa mahdollisissa vaaleissa, mihin vain pyydetään.
Siinä saa helposti hölmön maineenkin, jos ajatellaan, että yksi tyyppi on tunkemassa kaikkeen mahdolliseen. Vaaleihin voi osallistua monella muullakin tavalla kuin ehdokkaana.
Mutta sitä ei voi kiistää, etteikö meikäläisessä vaalijärjestelmässä, jossa ehdokasasettelu ratkaisee paljon myös vaalituloksen suhteen, puolueen tulisi huomioida juuri tämä näkökulma. Kaikkialla maailmassa ei ole näin.
Minun on ollut haasteellista selittää esimerkiksi yhdysvaltalaisille omaisilleni vaalityömme olemusta.
Siellähän lähes kaikissa vaaleissa, paikallisvaaleista alkaen, vaalit ovat enemmistövaaleja. Kaupungitkin jaetaan kaupunginosittain vaalipiireihin, joista jokaisesta valitaan vain yksi ehdokas.
Ensin valitaan kunkin puolueen ehdokas jäsenäänestyksellä tai jollain muulla menettelyllä.
Usein nämä ”jäsentenväliset” ovat paljon kovempia otteluita kuin itse varsinainen vaali.
Sitten itse vaalissa kullakin puolueella on vain yksi ehdokas, joiden kesken lopullinen valinta vaaleissa tapahtuu.
Toki ”itsenäisiä”, sitoutumattomiakin ehdokkaita voidaan asettaa. Vain melko harvoin kuitenkaan valituksi tulee joku muu kuin jommankumman pääpuolueen ehdokas.
Tuollaisessa järjestelmässä ainoastaan eniten ääniä saaneen ehdokkaan äänet ratkaisevat. Muiden äänet ikään kuin menevät hukkaan.
Meillähän asia ei ole näin, vaan hyvin vähänkin ääniä saaneiden ehdokkaiden äänet vaikuttavat yhteisen ehdokaslistan lopulliseen tulokseen. Tämä muuttaa ehdokkaana olemisen luonnetta.
Paitsi että jokainen keskustan ehdokas on edistämässä demokratiaa ja saa hyvän mahdollisuuden tärkeinä pitämien asioittensa tuomiseen julkiseen keskusteluun, niin hän tekee arvokkaan palveluksen kansanliikkeellemme.
Usein todella paljon voimiaan, aikaansa ja henkilökohtaisia varojaankin uhraten.
Esimerkiksi täällä Lapissa viime eduskuntavaaleissa viimeinen paikka ratkesi hyvin pienellä erolla.
Jos vihreiden ehdokaslista olisi saanut kymmenen ääntä enemmän, olisi keskustan kansanedustaja Markus Lohi pudonnut eduskunnasta ja vihreiden Riikka Karppinen tullut valituksi.
Jokainen keskustan ehdokas, joka oli ehdokkaana, vähitenkin ääniä saaneet, toivat varmasti omista verkostoistaan ja tuttavapiireistään keskustalle ääniä, jotka olisivat muutoin menneet muualle.
Siksi ehdokasasetteluun panostaminen on äärimmäisen tärkeää. Työ on tehtävä järjestelmällisesti ja aloitettava riittävän ajoissa. Siihen tuo Kerttu Saalastin lausahduskin meitä kannustaa.
Valitettavasti monissa vaaleissa ehdokasasettelu on meillä viime aikoina epäonnistunut. Se ei ole ollut suurin syy koettuihin vaalitappioihin, mutta oma vaikutuksensa silläkin on epäilemättä ollut.
En tarkoita, että ehdokkaat olisivat olleet jotenkin huonoja, mutta ehdokaslista on täydennetty vasta juuri ennen listojen jättämistä, jolloin ehdokkaat ja tukiryhmät eivät ole ehtineet rakentaa uskottavia kampanjoita.
Meidän on huomioitava myös muut kuin valtiolliset ja kunnalliset vaalit, kun keskustan uutta nousua rakennetaan.
Olen iloinen esimerkiksi siitä, että järjestelmällisesti hoidetulla ehdokashankinnalla saimme Lapin/Peräpohjolan keskustan listalle ensi kevään kirkolliskokouksen/hiippakuntavaltuustojen vaaliin vähintään yhden ehdokkaan jokaisesta alueemme seurakunnasta tai srk-yhtymästä.
Ehdokaslistamme on Oulun hiippakunnan suurin lista. Voin vakuuttaa, ettei sekään lista syntynyt itsestään.
Huomasin myös, että ensi talvena käydään suuren osuuskaupan, pääkaupunkiseudulla ja sen ympäristössä toimivan Osuuskauppa HOK-Elannon vaalit. Viimeksi keskusta meni sinne vajaalla listalla ja sai 5,7 prosentin kannatuksen.
Otetaanpa ystävät nyt näytön paikaksi se, että saadaan pääkaupunkiseudullekin täysi keskustan lista ja nostetaan reippaasti kannatusta.
Kun potentiaaliset ehdokkaat käydään systemaattisesti läpi, niin lista kyllä saadaan kasaan!
Minäkin, vaikka olen kirjoilla Lapissa, satun olemaan HOK-Elannon jäsen, ja olen lupautunut talkoisiin mukaan ehdokkaaksi, jos keskustan listalle kelpaan.
Tuskinpa pääasiassa helsinkiläisistä ja uusmaalaisista koostuvan äänestäjäkunnan parissa kerään suuria äänimääriä, mutta jospa edes muutama kokoomuslainen sukulainen äänestäisi tällä kertaa listaamme, niin eipä silloinkaan ehdokkuus ole hukkaan mennyt.
Kaikki äänet kerätään sielläkin yhteiseen pottiin!