Yhdessä rakentaen vai repien?
Viime kevään eduskuntavaalit menivät kovasta vaalityöstä huolimatta huonosti, ja sen seurauksena oli uuden työpaikan etsimisen aika.
Useiden hakemusten ja ”valitettavasti valintamme ei kohdistunut tällä kertaa teihin” -viestien jälkeen tärppäsi. Tämä etelän flikka muutti työn perässä Lappiin. Työhaastattelussa totesin, et on kiva päästä tekemään töitä keskustan vihreälle alueelle, kun aiemmin tehnyt töitä ei niin vihreällä alueella.
Aiemmin haasteena on ollut keskustan sanoman läpi saaminen ja taloudellisten haasteiden edessä painiminen, mutta Keskustan ME-henki, yhdessä tekeminen ja samaan suuntaan katsominen olivat kaiken perusta.
Kolme kuukautta on toiminnanjohtajan pestiä täällä pohjoisessa takana. Pikkuhiljaa alkaa pääsemään perille kahden osittain erilaisen piirin toimintakulttuuriin, sekä kokonaan uutena tulleen Lapin hyvinvointialueen aluevaltuustoryhmän toimintaan.
Voisi kiteyttää, että perusjärjestötyö on halussa, mutta sitten tuleekin se iso mutta. Kuten totesin, kaksi piiriä ja yhdistävänä tekijänä hyvinvointialue.
Piirien osalta täällä ei tarvitse painia samojen taloudellisten ongelmien kanssa kuin etelässä, ongelmana on yhteisen Keskustalaisen ME-hengen ja samaan suuntaan katsomisen puute, mikä korostuu hyvinvointialueen työskentelyssä. Sieltä kumpuavat erimielisyydet alkavat pikkuhiljaa eriyttämään myös piirien välistä yhteistyötä.
Hyvinvointialueet ovat, kuten kaikki tietävät, isojen taloudellisten haasteiden edessä. Taloutta pitää sopeuttaa, tästä ovat kaikki samaa mieltä. Ongelmana ovat keinot, miten sitä tehdään.
Ensin pitäisi olla selkeä kokonaisuus, yhdessä hyväksytty palveluverkko ja sen jälkeen lähteä miettimään, miten taloutta voidaan sopeuttaa kaikkia tyydyttävällä tavalla kokonaisuus huomioiden eikä pieninä yksittäisinä palasina, jolloin yhteinen näkemys häviää.
Kolme kuukautta koeaikaa vielä edessä.
Mikä tähän lääkkeeksi? Yksinkertainen ja selkeä ratkaisu, istutaan keskustalaisina samaan pöytään, käydään yhdessä arvokeskustelu ja haetaan yhteinen keskustalainen näkemys, millaisen palveluverkon haluamme, mistä olemme yhdessä valmiita luopumaan, ja mitä saamaan tilalle? Helppoa ratkaisua ei varmasti ole. Tärkeintä kuitenkin on, että näkemys on yhteinen ja samaan suuntaan katsova.
Eli eteenpäin yhdessä rakentaen ei repien, toistemme mielipiteitä kuunnellen ja arvostaen. Keskustalaista keskitietä yhdessä kulkien kohti tulevia kunta- ja aluevaaleja.
Kolme kuukautta koeaikaa vielä edessä – saas nähdä kuinka etelän flikan käy…