Ruoan viennin kolminkertaistaminen olisi monen tuottajan turva
Hallitusneuvotteluiden käydessä kuumimmillaan Säätytalolla, en voi olla palaamatta omiin muistoihini hallitusneuvottelijana neljä vuotta sitten.
Jouduin perustelemaan toista päivää, miksi ruokaviennin tukia ei voi leikata. Onneksi tukien taso pysyi ennallaan. Olen vasta myöhemmin ymmärtänyt, kuinka kriittisestä linjauksesta olikaan kyse.
Maailmalla suomalaiset ruokatuotteet erottuvat laadun ja turvallisuuden edelläkävijöinä.
Siksi tulevan hallituksen tulee sitoutua hallitusohjelmassa ruoan viennin määrän ja tukien kolminkertaistamiseen sekä rakentaa strategia puhtaan ruoan kansainväliseen markkinaan pääsemiseksi.
Ruoan viennin tukien moninkertaistaminen maksaisi itsensä takaisin ja olisi monen tuottajan taloudellinen turva.
Suomessa on Euroopan keskitetyin kauppa, joka määrittää ruokaketjua liikaa.
Tarvitsemme kolmanneksi kivijalaksi viennin tuoman arvonlisän. Pitkäjänteisellä työllä Suomi pystyy Tanskan lukuihin, jossa ruoan viennin määrä on 10 kertainen Suomeen verrattuna. Tähän päästäksemme tulevan hallituksen tulee panostaa myös vientiosaajien koulutukseen erityisesti pk-yritysten tarpeisiin.
Ruoan viennin edistäminen alkaa kotimaan ennustettavasta ja kilpailukykyä tukevasta toimintaympäristöstä, jolla luodaan lähtökohdat kannattavalle liiketoiminnalle.
Usein unohtuu, että yritykselle vienti on investointi siinä kuin uusi tuotantolaitoskin. Vienti edellyttää kohdemarkkinan ja sen säätelyn tuntemusta, tuotteiden sopivuutta kohdemarkkinaan, kykyä tuotteiden markkinointiin ja brändin rakentamiseen sekä jakelukanavien luomista.
Nämä vaativat suuria taloudellisia panostuksia ja tarvittaessa kykyä sietää myös tappioita.
On populismia väittää, että maatalouden kilpailukyky olisi sama kaikkialla. Edellisviikolla työmatkalla Etelä-Euroopassa näkyi jo pyöröpaaleja pelloilla.
Vienninedistämistoiminnan tulee olla pitkäjänteistä, jotta yritykset voivat suunnitella toimintaansa.
Nykyinen neljän vuoden tukilotto ei ole riittävän pitkäjänteistä. Ruokaviraston ja Business Finlandin vienninedistämisen resurssit tulee olla pysyvästi riittävällä tasolla ja palveluista perittävät maksut kohtuulliset.
Suurlähetystöissämme tulee lisäksi olla elintarvikeasioihin erikoistuneet ammattilaiset.
On populismia väittää, että maatalouden kilpailukyky olisi sama kaikkialla. Edellisviikolla työmatkalla Etelä-Euroopassa näkyi jo pyöröpaaleja pelloilla.
Emme pärjää maataloudessa määrässä, mutta me pärjäämme kirkkaasti laadussa. Tätä on alleviivannut myös Venäjän hyökkäyssodan seuraukset.
Kokemuksesta haluan toivottaa sitkoa ja tarjota tukea hallitusneuvotteluihin ruoan viennin tukien puolustamiseen.